Suomalaisen peruskallion sijaan Siperian pohjoiset alueet lepäävät ikiroudan päällä. Puolet Venäjän pinta-alasta on ikiroudan vallassa.
Ikiroudan syvyys ja paksuus vaihtelevat. Ikiroudan aktiivinen pintakerros sulaa kesäksi ja jäätyy talveksi, alemmat kerrokset ovat ikijäässä. Pohjoisen ihmiset ovat joutuneet opettelemaan elämään ikiroudan ehdoilla.
Jakutskin kaupunki Itä-Siperiassa sai alkunsa vuonna 1634, kun venäläiset valloittajat rakensivat Lena-joen varteen hirsitaloja. Nämä talot joutuivat kuitenkin ankaran ikiroudan armoille. Talot luovuttivat maahan lämpöä, joka sulatti roudan, eikä uuden talven tullen maa talojen alla päässyt jäätymään uudelleen.
Sulanut routamaa oli pehmeää, ja talot vajosivat maan sisään tai kallistuivat vinksalleen. Samoin kävi myös tiilitaloille, joista ensimmäiset rakennettiin 1700-luvulla.
Rakennusalan kehittyessä keksittiin rakentaa talot ilmaan, tolppien varaan. Jakutskin ensimmäiset tolpilla seisovat talot rakennettiin 1940-luvulla. Yleensä talot rakennetaan 0,5-1,5 metriä maanpinnan yläpuolelle.
Rakennettaessa jopa 12-kerroksisia rakennuksia tolppien varaan on tärkeää varmistaa, etteivät tolpat liiku toistensa suhteen.
Niinpä rakentaminen aloitetaankin maaperän ikiroudan tutkimisella. On selvitettävä, miten syvälle ikiroudan aktiivinen, muuttuva kerros, ulottuu.
Perinteisesti maahan porattiin reikä tai iskettiin metallitanko maahan mahdollisimman syvälle. Esteestä kimpoavan äänen perusteella pääteltiin, oliko vastassa kivi, puu vai jää. Nykyään varsinkin kaupallisessa ja teollisessa rakentamisessa maaperän tutkimiseen käytetään ultraäänilaitetta, jolla saadaan tietoa sulan ja jäätyneen maaperän ominaisuuksista.
Kun ikiroudan aktiivikerroksen syvyys on mitattu, isketään maahan betonitolpat niin syvälle, ettei ikirouta niitä liikuta. Jakutskin kaupungissa tolpat lyödään 20 metrin syvyyteen.
Tolppien olisi hyvä olla 1-2 vuotta rauhassa ennen rakentamisen jatkamista, jotta tiedetään niiden asettuneen pysyvästi aloilleen. Nykyisten tarkkojen maaperäntutkimusten ansiosta rakentaminen voidaan usein aloittaa jo aiemmin, kunhan perustuksen vakaus on varmistettu.
Sitten alkaa rakentaminen. Elementtitalon kokoaminen sujuu rakennusmiehiltä tottuneesti 35 asteen pakkasella. Sementin on oltava koostumukseltaan sopivaa, jotta se sopii näihin pakkasiin. Valkoinen höyrypilvi on merkki ahkerasta valutyöstä.
Vesiputkia ei kaiveta maahan, vaan talojen pihoja koristavat ilmassa kulkevat vesiputkien kaariholvit. Jääpatsaat siellä täällä osoittavat vuotokohdat. Korotettujen talojen alla kulkevat kuumavesiputket tarjoavat hiukan lämpöä myös asunnottomien talvi-iltoihin.
Laitakaupungin vanhoissa, maan sisään vajoavissa puutaloissa ei vesiputkien vuotoja tunneta. Siellä vesi tulee kantamalla, ja talvisin tietysti vesikelkalla.
Venäjällä törmää toisinaan nerokkaisiin oivalluksiin.
Jakutskissa yli puolet vuodesta on talvea. Pieneen asuntoon ei kannata hankkia pakastinta, kun joka ikkunan takana avautuu kirpeä pakkanen, parhaimmillaan -50 astetta. Ei muuta kuin marjat, lihat ja kalat muovipussiin ja ikkunasta ulos roikkumaan!
Kesällä helle kipuaa lähelle 40 astetta. Siihenkin on varauduttu. Kesän pakastin on kaivettu syvälle maan alle ikiroutaan. Keväällä se täytetään jäillä ja siellä säilyvät ruokatarpeet kylminä syksyyn saakka.
Viisi vuotta sitten Venäjällä todettiin ikiroudan lämmenneen 1,5 astetta 30 vuoden aikana. Ikiroudan sulaminen olisi kohtalokasta monille Siperian kaupungeille.
