Oulu Oulussa, Pohjolan valkeassa kaupungissa on aineksia useille kulttuurihistoriallisille kävelyretkille. Nyt niitä varten on olemassa myös reititetty opaskirja.
Kuusiluodon, Pohjankartanon ja Myllytullin yläasteilla sekä Lyseon lukiossa on neljässä vuodessa koottu ansiokas 70-sivuinen kirjanen Kävelyreittejä Oulussa. Siinä on yhteensä 53 eri kohdetta, kolme eri kävelyreittiä ja erikseen vielä kierros Oulun haustausmaalle.
Kohteet ovat numeroituina kartoissa ja jokaisella sivulla useita mustavalkopiirroksia: yksityiskohtia, seinämiä ja avarampia talonäkymiä.
Ei muuta kuin oppineessa seurassa ja mukavassa hengessä tehty opas kainaloon ja talvi-iltapäivän hämärässä jalkaisin Oulua ihmettelemään!
Tervaporvari joka nukkui pois huolensa
Oppaassa kerrotaan mukaan valittujen rakennusten historian ja arkkitehtuurin lisäksi eläviä tarinoita Oulussa vaikuttaneista ihmisistä. Reitin varrella kohtaa siis vähintäänkin haamuina - jos on vilkas mielikuvitus - myös entisiä oululaisia elinkeino- ja kulttuurielämän vaikuttajia. Jännittävää!
Ensimmäiseksi etsitään sijaitsevan Snellmanin suvun talon eteläpäädyn kattoikkunaa. Näkyisikö lasin takana edesmennyttä kauppahuoneen omistajaa Johan Wilhelm Snellmania tiirailemassa kaukoputkellaan Toppilan suuntaan.
Historiakerholaiset tietävät, että kun kuuluisan fregatti Toivonkin rakennuttanutta ja omistanutta tervaporvaria kohtasi vastoinkäyminen, hän vetäytyi ikkunan takana olevaan vinttikamariin ja nukkui pois huolensa.
Snellmanin suku asui Kirkkokatu 24:ssä kaikkiaan 142 vuotta (1796-1938). Talon eteläpäädyssä on kyltti siitä, samoin ikkuna, mutta kattoikkunaa ei näy. Katolla on lunta ja pari pulua.
Ennen talon seinustoilla majaili satoja ja satoja puluja, mutta nykyisin niiden teerenpeli on estetty naulaamalla seinien koristelaudat ja ikkunalaudat täyteen teräviä piikkejä. Pulun pitäisi olla fakiiri voidakseen laskeutua niiden päälle kujertamaan.
Oulun palaessa 1822 talo pelastui syrjäisen sijaintinsa ansiosta. Lääninkamreeri, säveltäjä Erik Tulindberg asui talossa 1761-1814. Siitäkin on laatta talon seinässä.
Kun on hanget, korkeat nietokset, Snellmanin talon suljetulle sisäpihalle pääsee kurkistamaan naapuritalon korkean kinoksen päältä. Weckmanin ja Oulu Oy:n talona tunnetun jugendtyylisen, mutta funktionalistiseksi muutetun satavuotiaan naapuritalon (Kirkkokatu 26) autotallit yllättävät ulkonäöllään.
Wiviä ei kesytetty eikä energiaa leikattu
Kirkkokatua eteenpäin Rotuaarille, Rautatalon ohi ja Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin Wivi Lönnin tavaramerkkejä tutkimaan.
Jugend-tyylinen Oulun Säästöpankin talo Kirkkokatu 10:ssä on Lönnin suunnittelema. Pankin uusi valokyltti peittää alleen vanhan varjot. Rakennus on jo 101-vuotias. Sen suunnittelija Olivia Mathilda Lönn kuoli 1966. Nelikerroksisen kivitalon seinissä ei näy vuosilukuja eikä muistolaattoja.
Opaskirja luonnehtii hyvin pärjännyttä Wivi Lönniä voimakastahtoiseksi ja omaperäiseksi naiseksi. Lukuisia koulurakennuksia, jyväskyläläisiä yksityistaloja, Helsingin vanhan ylioppilastalon ja Tallinnan Estonia-teatterin piirtäneen arkkitehdin tavaramerkkejä ovat oppaan mukaan soikeat koristeaiheet ja puolikaaret ikkunoiden päällä.
Tuulisella Rotuaarilla vain harvat kulkijat kääntävät katseensa näyteikkunoita ylemmäs.
"Kun Lönn alkoi voittaa suunnittelukilpailun toisensa jälkeen, tulivat miesarkkitehdit levottomiksi usuttaen toisiaan naimaan Wivin avioliiton rauhaisaan satamaan, jolloin lasten ja miehen huoltaminen veisivät hänen liian energiansa. Mutta Wivi ei mennyt miehelään vaan vietti vapaata elämää nauttien työstään, matkustamisesta ja ystävistään", luonnehtii oululaisnuoriso kirjasessa terävästi.
Jumalan juoksupoika juoksutti pyöräänsä
Purkaminen ja parkkitalon alle jääminen uhkasi Waenerbergin ja Liljeblomin taloja Torikadulla 1987. Sittemmin pieteetillä museoviraston valvonnassa peruskorjatut rakennukset saavat tulevaisuudessa naapuriinsa hotellin ja rypäle-elokuvateatterin. Pois purettavalla huoltoasemalla on jo loppuunmyynti.
Waenerbergin talo tunnettiin 1920-luvulla pappien talona. Yksi talossa asuneista papeista oli historiakerholaisten herttaiseksi luonnehtima lehtori G.A. Waenerberg:
"´Jumalan juoksupoika´, joka toimi pitkään uskonnonopettajana Oulun eri kouluissa. Tummiin pukeutuneen ja valkopartaisen lehtorin kerrotaan usein juoksuttaneen polkupyöräänsä kun ei ehtinyt kiireiltään nousemaan sen selkään!"
Jumalan juoksupoika perusti Nuorten Ystävät -yhdistyksen, jonka käytössä talo on yhä. Waenerberg asui paikalla kuolemaansa 1941 saakka. Waenerbergistä on reliefi jouluisesti valaistun, erikoisen sinisen ovenpielessä.
Liljeblomin talon ostanut Ilari Kerola on kirjasessa merkitty insinööriksi. Harmaan talon entistänyt Kerola on lääkärinkoulutuksen omaava Coronaria Oy:n myynti- ja projektijohtaja.
Pikku aurinko ja
ajurien juomakipot
Pyyhällys nuoriso- ja kulttuurikeskuksen eli entisen poliisitalon ohi ja katse ylös: siellä se lohi ui vastavirtaan kuin muissa Oulun vaakunoissa. Nuorison mielestä Nuku on kuin karamelli.
Nurkan takana on peruskorjattu Nappi, joka oli ennen Byströmin korttelin piharakennus kakkamakkeineen, hevostalleineen ja vaunuvajoineen. Opaskirja kertoo, että taloa on eräässä lehtiartikkelissa kutsuttu pikku auringoksi. Byströmin kivitaloa ja puista päärakennusta samassa korttelissa ei nykykunnossa voi hyvällä tahdollakaan nimittää isoksi auringoksi. Hugo Neumannin 1880-luvulla suunnittelemat rakennukset kaipaavat kipeästi peruskorjausta ja odottavat liittämistä nuoriso- ja kulttuurikeskuksen osaksi.
Entisen susiteetin eli Seurahuoneen, nykyisen kaupungintalon etupihalla on pakko käydä tarkistamassa, millainen on erään turhautuneen oululaiskauppiaan Skotlannista, Glasgowsta asti tilaaman suihkukaivo. Tarina kertoo, että tuo kauppaporvari oli kunnolla juhlittuaan purkanut turhautumiaan susiteetin edessä oleviin kukkaistutuksiin ja toivuttuaan hankkinut tilalle uudet istutukset sekä suihkukaivon.
"Vesiallas toimi vossikkakuskien hevosten juomapaikkana ja ajureita varten oli omat kipponsa, jotka ovat kiinnitettynä altaan reunalla vieläkin", väittää koululaisten kirjoittama opaskirja.
Ja totta tosiaan: suihkukaivohan se on, ja samalla valopylväs! Kaivon luo johtavat lumen halki pienet jalanjäljet. Joku toinenkin on käynyt tutkimassa suihkukaivoa ihan läheltä. Todennäköisesti sellainen, jolle joulupukki on tuonut kävelyreittikirjasen.
Lehtiaihein koristellussa suihkukaivossa on neljä leijonanpäätä. Vesi on suihkunnut jalopeurojen hampaista ohuina noroina pieniin altaisiin, joihin on ketjuilla kiinnitetty syvät juomakipot. Mistähän ajurihevoset ryystivät janoonsa?
Kummituksen yksinäinen jouluyö
Reinilän talo on ollut koko syksyn tapetilla. Myllytullin yläasteen oppilaan Sami Konttisen reittioppaaseen piirtämässä Reinilän pihapiirikuvassa on elämän merkkejä: pihamaalle on pysäköity miestenpyörä ja seinää vasten nojaa luuta.
Tapaninpäivänä portin kolme lukkoa on kiinni eikä lumessa näy hiirenhyppyäkään. Rapistuva rakennus tuntuu kääntyneen sisäänpäin. Kai arvokkaan empiretyylisen talon kummitus sentään valvoo? Kummituksen tunsi taloa pisimpään asunut Helga Reinilä (o.s. Sandelin):
"Helga Reinilä kertoi talon enimmäkseen hyväntahtoisen kummituksen herättäneen hänet unesta eräänä yönä 1980-luvulla. Hän kuuli äänen sanovan: ´Det brinner i huset!´Ja totta tosiaan, talossa oli syttynyt tulipalo. Kummitus on kuvernööri Lavoniuksen 17-vuotiaana kuollut Aleksander-poika. Etenkin eräs huone on kummitukselle rakas, koskapa hän pyrkii karkottamaan sinne nukkumaan menneet ihmiset kovalla kolistelullaan."
Ehkä kummitteleva Aleksander herättää myös kulttuuritahdon Reinilän talon suojelemiseksi ja entisöimiseksi. Koululaisten kävelyreittikirjanen osoittaa ainakin nuorison olevan innostunut ja kiinnostunut kaupunkinsa menneisyydestä.