Ja taas joulu joutui - joulun ABC esittelee joulun traditioita adventista loppiaiseen ja kaikkea siltä väliltä. Tutuiksi tulevat niin jouluherkkujen historia kuin joulukoristeiden tarinat. Pohjois-Pohjanmaan museon näyttely on avoinna 11.11.2006-7.1.2007.
Jopa 40 eri joululehteä saattoi rysähtää yhtä aikaa markkinoille1950-luvulla. Jouluvalot loistivat Oulussa Isollakadulla runsaina ja joulukadun avajaisissa tunnelma tiivistyi.
Joulu on liikuttanut ja liikuttaa edelleen. Pohjois-Pohjanmaan museo otti varaslähdön jouluun tuomalla monipuolisen kattauksen joulukimallusta ja taikaa. Samalla museoväki peräänkuuluttaa yksityisiltä jouluaiheisia valokuvia.
"Meille voi lähettää jouluun liittyviä valokuvia, jotka on otettu ennen 1980-lukua. Se on ainoa kriteeri. Kuvat pääsevät esille mahdollisesti kahdenkymmenen vuoden päästä, kun joku järjestää museon joulunäyttelyä", sanoo museolehtori Arja Keskitalo Pohjois-Pohjanmaan museosta Oulusta.
Omenoita silkkipaperissa
Tyttö valmistaa 1950-luvulle tyypillistä mehupillihimmeliä. Isä ja poika hakevat joulukuusen metsästä. Äiti ja tytär leipovat piparkakkuja. Keittiön ikkunassa on klassikko, paperinen joulutähti. Harmony-sisters tulkitsee rahisevalla levyllä Jouluyö, juhlayö.
Jouluun liittyvät eläimet, herkut, seimet, oljet ja monet muut joulun ilmiöt kertovat vuosikymmenten takaisista perinteistä.
"Tiedetään, että Raahessa pidettiin joulukuusta jo 1850-luvulla. Karamellit ja omenat kiedottiin silkkipaperiin, sillä ne olivat harvinaista herkkua. Kynttilät sidottiin narulla kuusenoksaan kiinni", Arja Keskitalo tietää.
Joulukuusitietous levisi kouluista koteihin.
Talonpoika teki jouluvalmisteluja pitkin syksyä: Hän kuivatti kalasaalista, jemmasi parhaat jyvät joululeivontaan, valikoi syysteurastuksista paistit, erotteli makkarantekotarpeet joulua silmällä pitäen. Joulu oli pitkän tähtäimen projekti.
Syksyn markkinareissuilta hän toi tuliaisina sokerit, rusinat, suolat ja riisit.
"Talonpojilla on kekri ja herroilla joulu. Kun vuoden satotyöt oli tehty, seurasi väliaika, jolloin suunnattiin uuteen vuoteen", Keskitalo sanoo.
Kynttilöitä lehmien iloksi
Riisipuuroa on syöty suomalaisissa pöydissä runsaat sata vuotta, ja se ohitti suosiossa ohrapuuron. Riisipuuro tehtiin maitoon, ja riisit piti hakea kaupasta. Oli hienompaa syödä riisipuuroa, ja puurosta saattoi löytyä se naimaonnea tuottava manteli. Onnea tuottavien esineiden piilottaminen ruokiin on keskiaikaista perua.
Myös eläimillä on joulunsa. Karjaa, lemmikkejä ja luonnon eläimiä on perinteisesti muistettu jouluaikana. Maaseudulla pidettiin huolta etenkin hevosista ja lehmistä.
Aattoiltana navetan ikkunoissa säkenöivät kynttilät ja karja rouskutti parempaa apetta. Pojat syöttivät hevosta, papparaisen jaloissa lepäsi kissa, ja varpunen jouluaamuna sai lyhteensä. Olki-traditio juontaa Jeesuksen seimessä oleviin heiniin.
Kukkakauppa voi hyvin Tuomaasta Nuuttiin. Ensimmäinen hyasintti nähtiin helsinkiläisen kukkakaupan ikkunassa vuonna 1879.
"Korvatunturin yhdisti jouluun Markus-setä, kun hän kertoi radiossa vuonna 1927, että joulupukki asuu Korvatunturilla ja ukolla on isot korvat, jotta kuulisi paremmin lasten lahjatoiveet", museolehtori valistaa.