Järvenpääläinen talonmies Tauno Keto on Suomen huonoin kirjoittaja. Hän voitti Huonon kirjallisuuden seuran järjestämän kirjoituskilpailun novellillaan Ikävä, tahmea kerros.
Se kertoo yksinäisen miehen Arvo Kisakennon viimeisistä päivistä ja niiden huipentumisesta yritykseen palauttaa pilaantunut maksalaatikko kauppaan.
Kilpailun ylituomari Jari Tervon huonoimmaksi valitsema kirjoitus ottaa kantaa taiteeseen kertoessaan päähenkilön ajatuksista vessanpytyltä nousemisen jälkeen: ”Hän vetäytyi hieman kauemmaksi katsellen kokonaisuutta hyväksyvästi. ’Minun aikaansaannokseni... min avföring... Tämä on Todellista Taidetta, sanokoot kriitikot mitä tahansa, saatanan munattomat hienostelijat, jotka yrittävät vaan olla hyvää pataa rahapösöjen kanssa pikkusormi pystyssä jotain kaksiprosenttista boolia siemaillen, viisaampana kuin muut puhumalla vaikeatajuisesti korkealentoista paskaa jostakin yhdentekevästä häkkyrästä tai taulusta jossa on jotain älykkäästi sommiteltuja aputylsiä neliöitä ja ympyröitä. Todelliseen taiteeseen täytyy liittyä tunne!’”
Tauno Keto kertoo kirjoittaneensa novellin aikoinaan puolessa tunnissa. Vuosien varrella hän on hionut tekstiä huonommaksi ja huonommaksi.
Jari Tervo luovutti voittajalle talikon. Keto sai jo kaksi vuotta sitten kunniamaininnan Huonon kirjallisuuden seuran kirjoituskilpailussa. Hän oli myös mukana seuran julkaisemassa antilogiassa Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa (Like).
Tämän vuoden kilpailussa kunniamaininnan saivat helsinkiläinen kansantaloustieteitä opiskeleva Janne Metso Kapitaali-lehdessä julkaistulla kirjoituksellaan Viimeistä päivää ja oululainen mummosta maisteriksi valmistumassa oleva Mirja Mykkänen savokarjalaisella murteella kirjoitetusta tekstistä Siulle.