Korjausrakentamisen valokeilassa ovat tavallisesti vanhat arvorakennukset, mutta kaikki kiinteistöt vanhenevat, ja nyt tehtävät korjaukset ovat työmaana seuraaville.
Tämä oli yhtenä lähtökohtana pohjoispohjalaiselle korjausrakentamishankkeelle, jota on EU-rahoituksen vauhdittamana pyöritetty kolmatta vuotta.
Korjaajat tarvitsevat tietoa oikeista työmenetelmistä ja sopivista materiaaleista. Taustalla vaikuttavat kuitenkin arvot, joiden ohjaamina vanhaa rakennuskantaa joko kunnostetaan tai laiminlyödään.
Korjausneuvojat joutuvatkin usein tarjoamaan henkistä tukea epävarmalle korjaajalle: miten keskenään ehkä ristiriitaiset tavoitteet suhteutetaan yleensä aina rajallisiin voimavaroihin.
Kirjaan on kerätty kirjoittajiksi oululaisittain varsin yllätyksetön joukkue. Jo sisällysluettelo kertoo, että alan osaajista ja tietäjistä ei nykyisin ole enää pulaa. Asiantuntijoita löytyy niin museon kuin yliopiston piiristä - tohtoritasoisiakin useita. Arkkitehtien Kaj Nymanin ja Raine Mäntysalon, sosiologi Kalle Reinikaisen ja suunnittelumaantieteilijä Jussi S. Jauhiaisen tekstit valottavat sitä lisäarvoa, minkä eri tieteenalat voivat tuoda suunnitteluun ja rakentamiseen.
Artikkelit ovat yleisesti päteviä, ja merkittävää on niiden paikallisuus. Kun kohteet - Ynninkulma, Öbergin talo, Muhoksen Päivärinne ja monet muut - ovat pohjoissuomalaisia, puhutaan asiasta konkreettisesti ja alueen oman rakennuskannan kautta.
Elisa El Haronyn, Risto Suikkarin, Kari Huotarin ja Anu Soikkelin teksteissä kuvastuu pohjoinen rakennusperinne puukaupungeista kasarmeihin ja rintamamiestaloihin.
Pääpaino kirjassa on rakennuskannan iäkkäämmän pään restauroinnista, vaikka uudempienkin korjauksista olisi opittavaa.
Oulun kaupunginteatteri ei tähän kirjaan olisi ehtinyt, mutta vaikkapa Rautatalon remontista olisi varmasti paljon opittavaa.
Rakennusmestari Veikko Kanto korostaa kirjoituksessaan tilaajan vastuuta. Välinpitämättömyys on yksi syy rakentamisen heikkoon arvostukseen, samoin se, että energiaa tuhlataan vääriin asioihin. Suunnittelusta tingitään usein ensimmäisenä, ja silloin peli on jo karkaamassa käsistä.
Kirjan päättää professori Yrjö Tuppuraisen artikkeli, joka paremminkin sopisi esipuheeksi.
Kirja olisi kaivannut tiukempaa toimittamista. Tekstit on ladottu kovin pienellä ja vieläpä kavennetulla tekstilajikkeella - liekö tekstien pituus pakottanut sullomaan sanat tiukempaan?
Työläämpi mutta lukijaystävällisempi tapa olisi lyhentää kirjoituksia napakammiksi.
Väliotsikot ovat työotsikon makuisia, eivätkä houkuttele lukemaan. Ulkoasussakin on paikoitellen kiireen jälkiä. Rakentamisesta kertova kirja näyttää kärsivän samoista ongelmista kuin rakennusala yleensäkin.
Oikeilla jäljillä kuitenkin ollaan. Olipa sitten kysymys uuden tekemisestä tai vanhan korjaamisesta, rakentamisen laatu tuntuu enemmän olevan kiinni tekemisen tavoista ja asenteista kuin teknisistä taidoista tai laadukkaista materiaaleista.