Torstain Kalevassa esitelty vanha puukortteli Isollakadulla näytti samana aamuna jo aivan toisenlaiselta: pihalla heilui järeä kaivinkone ja rakennukset olivat sisäpihan puolelta tuhannen päreinä. Ohikulkijat äimistelivät jälkeä ja epäilivät, että pelko rakennusten suojelusta olisi ajanut rakennuttajan tekemään pikaisia johtopäätöksiä.
Rakennus-Hangan toimitusjohtaja Matti Eeronheimo vakuuttaa, ettei julkisuudella ollut asian kanssa mitään tekemistä. "Rakennukset olisi muutenkin purettu tällä viikolla. Asiasta sovittiin jo maanantaina."
Tontille tuli aamutuimaan myös korttelissa viimeksi asunut Laina Laitinen. "Kylläpä tässä kiire tuli." Laitinen kävi esittäytymässä purkutöitä johtavalle Paupekin Pauli Piiralalle ja olisi halunnut tietää, säästetäänkö sisäpuolen ovet ja kierreportaat.
Piiralan mielestä asia ei enää Laitiselle kuulunut, koska tämä oli osuutensa myynyt ja tontin omisti nyt kokonaan toinen taho.
Sisäpuolta säästöön
Ovet ja kierreportaat säästetään, mutta muuten rakennukset menevät maan tasalle. Arkkitehti Britta Passoja ympäristökeskuksesta ihmettelee hänkin vauhtia, jolla purkutöihin lähdettiin, mutta toteaa, että kun rakennuslupa on kerran myönnetty, ei asiaan ole paljon sanomista.
Torstaina tosin Meritulli-Heinäpään asukasyhdistyksen puheenjohtaja Juha Kärkkäinen ilmoitti ympäristökeskukselle yhdistyksen olevansa valmis tekemään suojeluesityksen, mutta tilanne puutalotontilla eteni päivän aikana siihen malliin, ettei esityksestä todennäköisesti enää olisi mitään hyötyä.
"Ei tämä nyt oikein kulttuurikaupunki Oulun imagoon istu", harmitteli Kärkkäinen. Mieleen tulivat hakematta muutaman vuosikymmenen takaiset puutalojen hävitykset. "Ihme, ettei nytkin tuikattu tulta nurkan alle."
Kärkkäisen mielestä korttelilla olisi yksinäisyydestään huolimatta ollut perusteltu paikka kaupunkikuvassa. Se olisi ollut osa historiallista kerrostumaa ja sopinut mediatalon naapuriin mainiosti. Suoranaiseksi kulttuuriskandaaliksi hän ei purkamista kuitenkaan osaa luonnehtia: "Pitäisi tietää enemmän.
Suojelu esille liian myöhään
Passoja harmittelee, ettei rakennuksen suojeluasia tullut aiemmin esille. Myös rakennuksen omistaja itse olisi voinut tehdä suojeluesityksen, jolloin ympäristökeskus olisi julistanut toimenpidekiellon asian tutkimisen ajaksi. "Ihmiset eivät ilmeisesti oikein tiedä tästä mahdollisuudesta."
Rakennus-Hangan toimitusjohtajan Matti Eeronheimon mielestä oikea aika vaikuttaa olisi ollut 1960-luvulla, kun alueelle laadittiin asemakaavaa. Vuonna 1968 hyväksytyn asemakaavan mukaan tontille saa rakentaa kolmikerroksisen kerrostalon. Alunperin Rakennus-Hanka suunnitteli paikalle viittä kerrosta. Lopulta tyydyttiin kuitenkin kolmeen, kun selvisi, ettei viisi kerrosta olisi vaatinut asemakaavan muutoksen.
Eeronheimon mukaan purkutyöt oli ajoitettu tälle viikolle, eikä asian saama julkisuus millään lailla niihin vaikuttanut. Lopullisesti rakennukset menevät sileäksi viikonlopun aikana.
"Tässä ei ole tehty mitään lainvastaista. Emme ole häätäneet ketään pois kotoaan ja toivoisin, ettei meitä rakennuttajana leimattaisi roistoksi. Emme me ole ostaneet tonttia voittoa tavoitellaksemme, vaan rakentamistarkoituksessa."
