Oulun hiippakunnan tuomiokapituli Rantakadulla siunattiin täydellisen remontin jälkeen käyttöön perjantaina. Puheessaan piispa Samuel Salmi korosti, että remontin yhteydessä tapahtui myös roolimuutos; hiippakunnan tuomiokapituli on tästä edes yhteisöllisyyttä rakentava hiippakuntakeskus, mitä vahvistaa myös vanhaan hevos- ja myöhemmin autotalliin rakennettu kokous- ja koulutustila.
"Piispa Hannes Leinosen luonnehdinnan mukaan tuomiokapituli on kaupungin kaunein talo kaupungin kauneimmalla paikalla", Salmi ylisti puheessaan.
Salmen mielestä remontissa on onnistuttu varsin hyvin. "Sävyillä ja tapetoinnilla on onnistuttu palauttamaan talon alkuperäistä, 1800- luvun lopun tunnelmaa", kivipuolen toisessa kerroksessa työhuonetta pitävä Salmi kehuu lopputulosta.
Vanhaa
kunnioittaen
Tuomiokapitulin remontti alkoi viime vuoden huhtikuussa. Sisätilat jakautuvat kokous, -hallinto- ja juhlahuoneistoon. Tarkoituksella remontin jälki on moderni vanhaa kunnioittaen. Onhan rakennus ennen kaikkea työtila. Usean värikerrostumman alta löytyi ulkoseiniin sinisenharmaa värisävy.
Juhlakerroksen tapetit jäljittelevät vuosisadan alun malleja. Värimaailma toisessa kerroksessa vivahtaa vanhaan; keltaista, harmaata ja vihreää.
1880-luvun loppupuolella, kauppiassukujen ja -polvien, Bergbomien ja Snellmanien jälkeen rakennus siirtyi valtion omistukseen. 1953 kivipuolella, Ojakatu 1. pidettiin ensimmäinen Oulun oman hiippakunnan tuomiokapitulin kokous. Myös piispat perheineen asuttivat Ojakadun kivirakennusta. Toimipa rakennuksessa 1933 alkaen myös Oulun ensimmäinen alkoholiliike. Jonossa nousikin usein meteli, kun piispa etuili ihan töikseen. Vihdoin vuonna 1997 kirkkohallitus osti tontin rakennuksineen Senaatti-kiinteistöltä.
Raila ja Tapio Rönkönharjun arkkitehtitoimisto suunnitteli remontin ja vastasi myös sisätilojen sisustuksesta. Remontti oli arkkitehti Tapio Rönkönharjun mukaan ongelmallinen.
Ei perusteellista entisöintiä
Hankesuunnitelman mukainen kustannustavoite oli noin miljoona euroa, mikä tiesi sitä, että remontissa ei ollut kysymys entistävästä, suuresta remontista.
"Remontti tuli kreivin aikaan. Se olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin", Rönkönharju kritisoi, mutta on tyytyväinen lopputulokseen.
Hallituskadun, Rantakadun ja Ojakadun väliin rajoittuva tuomiokapituli olisi Rönkönharjun mielestä vaatinut pidemmälle meneviä toimenpiteitä ja toisen miljoona euroa lisää rahoitusta.
"Tilanne oli vaikea niin suunnittelijalle, rakentajalle kuin käyttäjällekin. Tuomiokapitulin perusteellista remonttia ei voitu toteuttaa. Päätavoite oli toteuttaa toimivat työtilat ja jatkaa rakennuksen ikää. Toisaalta vähällä rahalla tavoittelimme talon alkuperäistä henkeä niin sisä- kuin ulkopuolelta.
Remontin
alta löytöjä
Museovirastolla oli kiinnostusta edetä saneerauksessa pidemmälle ja tavoitella esille rakennuksen 1800-luvun loppupuolen alkuperäistä asua voimakkaammin.
"Ratkaisimme asian niin, että remontin yhteydessä jätimme uuden kerroksen alle vanhoja tapettikerroksia ja koristemaalausaiheita. Näin jälkipolvet ja museovirasto niin halutessaan voi myöhemmässä vaiheessa tutkia kerrostumia", Rönkönharju kertoo kompromissista.
Luultavasti laivanrakentaja Snellmanin ajoilta tuomiokapitulin vintilä löytyi kasa Oulun edustan merikarttoja. Remontin yhteydessä tehtiin myös harmillisia löytöjä. Ulkoseinissä oli yhdeksän erilaista värikerrostumaa.
"Alkuvaiheessa maalin sideaineena käytetty vernissa poistettiin julkisivusta jyrsimällä pois, mikä oli myös yllättävä kustannuksia nostava tekijä", Rönkönharju kertoo. Onneksi kirkkohallitus auttoi hädässä, jotta julkisivu saatiin arvoiseensa kuntoon.