Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingin Bulevardilla toisen kerroksen neljä avaraa huonetta, empiresali, kustavilainen salonki, työhuone ja ruokasali ovat nyt Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseo. Kaksivuotisen peruskorjauksen jälkeen kotimuseon tilat ovat tarkkaan tutkien, valokuvadokumenttienkin avulla, sisustettu huonekaluineen, taideteoksineen, tapetteineen, valaisimineen ja muhkeine verhorakennelmineen samanlaisiksi kuin ne olivat 1900-luvun alun loistossaan. Muut osat taloa ovat valtion vanhan ulkomaisen taiteen kokoelmien sekä vaihtuvien näyttelyjen käytössä.
Paul (1859-1917) ja Fanny (os. Grahn, 1862-1921) Sinebrychoff asuivat tässä Suomen oloissa muhkeassa patriisitalossa vuodesta 1904 lähtien. Paulille se oli hänen lapsuudenkotinsa, isän veljen, oluttehtailija Nikolai Sinebrychoffin (1786-1848) vuonna 1842 kodiksi ja oluttehtaan toimistoksi rakennuttama.
Kotimuseo osoittaa mitä saa, kun on huimia perintöjä, olut käy kaupaksi ja ennen kaikkea on kykyä ja makua hankintoihin sekä taito käyttää apuna laadukkaita asiantuntijoita. Museon huonekalut ovat enimmäkseen talon alkuperäisiä, jo Paul Sinebrychoffin isän hankintoja. Esimerkiksi empiresalin loistokas empirekalusto lienee peräisin 1850-luvulta Venäjän keisarillisesta hovista.
Paul ja Fanny keräsivät intohimoisesti 1500-1700-lukujen eurooppalaisia maalauksia, erityisesti ruotsalaisia, kustavilaisia muotokuvia, grafiikkaa ja miniatyyrimaalauksia sekä vanhaa lasia, hopeaa ja posliinia. Seinillä maalauksia oli kolmessa, neljässä kerroksessa, kuten nytkin. Taiteensa lapseton pariskunta testamenttasi valtiolle.
Paulin isoisä tuli 1700-luvun lopulla Moskovan läheltä Suomeen kauppiaaksi. Venäläiset juuret näkyvät kotimuseon empiresalissa huonekalujen venäläisenä, teatraalisten koristeaiheiden ja yltäkylläisen kultauksen empirenä sekä työhuoneessa ja ruokasalissa keskieurooppalaisena, tummana ja raskaana barokkina. Punaista silkkiä ja kultaa hehkuva kustavilainen salonki on kaukana siitä, mitä on läntisen naapurimme harmaanvalkoinen ja sininen, harmoninen ja eleetön ruotsalainen kustavilaisuus.
Jälleen voi omin silmin kokea, että Suomi on kahden kulttuurin rajalla. Itäisen naapurimme tyylin sävyttämä kustavilainen salonki sai jo Fannyn ja Paulin aikaan seinilleen ruotsalaisten taiteilijoiden maalaamat kustavilaiset muotokuvat ja tukholmalaisen puuseppämestarin tekemän kustavilaisen lipaston.
Ruokasalissa tunnelma palaa jopa 1500-luvulle. Hans Holbeinin maalauksissa on aikansa tapaan itämainen matto ruokapöydän peitteenä. Näin myös Sinebrychoffien ruokasalissa. Tosin Holbeinia ei ole seinillä, sen sijaan muun muassa kopio ruotsalaisen David Beckin (1621-1656) kuulusta muotokuvasta kuningatar Kristiinasta. Ja suuri kiinalainen kabinettikaappi tuo kuin renessanssinäyttämön huvittamaan ruokailijoita.
Suomen ainoa Rembrandt ei kuulunut Sinebrychoffien taidekokoelmiin. Mutta Lukeva munkki on sekin palannut taloon, Sinebrychoffin taidemuseon vanhan ulkomaisen taiteen pysyvien kokoelmien tiloihin. Samoin Cranachit, Tiepolot, ikonit ja monet muut vanhat taideaarteet. (RM)