Vuonna 2000 voimaan tullut uusi perustuslaki muutti valtioelinten välisiä valtasuhteita eduskunnan ja valtioneuvoston hyväksi, presidentin kustannuksella. Myös valtiolliset protokollat piti uudistaa vastaamaan perustuslain parlamentaarista henkeä.
Eduskunnan puhemiesneuvosto hyväksyi jo 15.12.2000 uuden perustuslain mukaiset ohjeet valtiopäivien avajaisia ja päättäjäisiä varten. Kymmenkohtaisen luettelon yhdeksäs ohje alkaa näin: "Aivan valtiopäivien alussa järjestetään valtiopäivien avauskeskustelu pääministerin ilmoituksen tai ajankohtaiskeskustelun muodoin." Kohdassa kymmenen todetaan, että näitä yleisohjeita noudatetaan vuoden 2001 valtiopäivien avajaisista lähtien.
Ei noudatettu. Valtiopäivien avauskeskustelu järjestettiin ensimmäisen kerran vasta viime tiistaina pääministeri Matti Vanhasen ilmoituksen pohjalta. Paavo Lipponen torjui Ruotsin mallia muistuttavan avauskeskustelun pääministerinä. Lipponen lämpeni ajatukselle vasta nyt eduskunnan puhemiehenä, ja kun nykyisellä pääministerilläkään ei ollut mitään avauskeskustelua vastaan, uudelle parlamentaariselle käytännölle lyötiin pohjat viime tiistaina.
Näin oli eduskunnan puhemiesneuvosto tarkoittanut jo joulukuussa 2000, ja näin pitäisi toimia myös tulevaisuudessa. Vasta kun käytännöstä tulee pysyvä, hallitus ottaa suomalaisessa parlamentarismissa paikan, joka sille kuuluu.
Edellä olevaan tekstiin on tosin tehtävä sellainen varaus, ettei avauskeskustelua olisi voitu järjestää viime vuonna, kun samaisten puhemiesneuvoston ohjeiden mukaan uuden vaalikauden ensimmäisillä valtiopäivillä käydään keskustelu hallituksen ohjelmasta tiedonannon pohjalta. Juuri niin meneteltiin vuosi sitten.
Puhemiesneuvoston ohjeet valtiopäivien avauskeskustelusta ovat loogiset ja ne perustuvat uuteen perustuslakiin nojaavalle terveelle poliittiselle ajatusrakennelmalle. Juuri niin sen pitää ollakin, että pääministeri kertoo uuden työrupeaman alussa eduskunnalle ja äänestäjille, mitä hallitus aikoo tehdä ja millaisia lakiesityksiä se suunnittelee antavansa eduskunnalle. Sen jälkeen eduskuntaryhmät käyttävät omat, lyhyet puheenvuoronsa, ja sitten on vuorossa varsinainen debatti.
Uudistuksen merkityksen ja mittasuhteet tajuaa kunnolla, jos palauttaa mieleen, miten ennen vanhaan toimittiin. Tsaarin ajan perinteitä heijastaneen vanhan perustuslain aikana presidentti kertoi omassa puheenvuorossaan eduskunnalle, miten hallitus aikoi sitä työllistää. Tätä käytäntöä noudatettiin korostetusti Urho Kekkosen valtakaudella, vaikka lakiesitysten valmistelu oli silloinkin käytännössä hallituksen vastuulla.
Lakiesitykset tulevat uudenkin perustuslain aikana eduskuntaan presidentinesittelyn kautta ja presidentillä on yhä oikeus poiketa omissa päätöksissään valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Presidentin kädet on kuitenkin sidottu sen jälkeen. Jos hän hylkää hallituksen esityksen, se palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi. Kun lakiesitys tulee käsittelyyn uudelleen valmisteltuna, presidentti ei voi enää toista kertaa pysäyttää sitä. Esitys annetaan eduskunnalle hallituksen määrittelemässä muodossa.
Tässä on se peruste, miksi juuri pääministerin kuuluu kertoa eduskunnalle, miten hallitus aikoo sitä työllistää: presidentti ei johda lakiesitysten valmistelua. Tämä selittää osaltaan myös sitä, miksi presidentin puheet eduskunnan edessä ovat latistuneet. Kyse ei ole vain Tarja Halosen persoonasta ja tavasta pitää puheita, vaan myös parlamentarismin periaatteista. Presidentti ei voi enää määräillä tai opastaa hallitusta ja eduskuntaa.
Viime tiistaina tosin Halonen kertoi eduskunnalle selkeästi käsityksensä presidentin armahdusoikeudesta, mutta hän puhuikin asiassa, joka koskettaa häntä itseään ja josta on tulossa hallituksen esitys eduskunnalle. Eduskunnan suuri sali oli presidentille oikea paikka kertoa asemaansa koskevista näkemyksistään lainsäätäjille.
Eduskunnan ja presidentin suhde on tarkoin määritelty avajaisseremonioiden yksityiskohtia myöten. Valtiopäivien avajaiset ja päättäjäiset ovat ainoita tilaisuuksia, jolloin presidentti voi ylipäätänsä astua eduskuntataloon - ellei Halosen vapaa-ajan uintireissuja eduskunnan altaassa oteta huomioon.
Puhemiesneuvosto on määritellyt ohjeissaan presidentille kaksi tehtävää valtiopäivien avajaisissa: hän tervehtii eduskuntaa ja julistaa uuden istuntokauden avatuksi. Presidentille ei ole varattu salista edes istumapaikkaa. Hän hoitaa velvollisuutensa seisaaltaan ja poistuu saman tien suuresta salista.
Puhemiehen korokkeelle nostetaan tosin presidenttiäkin varten tuoli, mutta hän ei sillä istu. Se on siellä kaiken varalta.
Eduskunnan paikkaakin valtiopäivien jumalanpalveluksessa on muutettu nykyparlamentarismin hengen mukaisesti. Presidentti istui ennen Helsingin tuomiokirkossa eturivissä, hallitus hänen takanaan ja vasta sitten tuli eduskunta.
Nykyisin presidentti sijoitetaan istumaan ensimmäiselle penkkiriville, joka sijaitsee alttarilta katsoen vasemmalla. Eduskunnalle on raivattu paikka heti presidentin selän takaa. Tällä halutaan korostaa eduskunnan nykyistä roolia, vaikka järjestys ei ole vieläkään täysin looginen. Eduskuntahan on ylin valtioelin, mutta istumajärjestys korostaa sen vieraan, tasavallan presidentin, asemaa. Tsaarin ajan perinteistä ei päästä noin vain eroon.
Eläkkeellä olevat presidentit ja hallitus on siirretty toiselle puolelle käytävää. Ensimmäisellä rivillä istuvat vanhat presidentit, seuraavalla ministerit ja oikeuskansleri.
Eduskunta elää tavallaan. Tavat muuttuvat hitaasti, mutta ne muuttuvat, ja muiden on siihen sopeuduttava.