Tallinnan kaupunkirakenteen murros on vasta aluillaan, arvioi asiaa selvittänyt suomalaistutkija Sampo Ruoppila. Selvin uuden erilaistumisen merkki on uusien ja läpikotaisesti kunnostettujen asuinrakennusten keskittyminen keskustaan, sen liepeille ja esikaupungin pientaloalueille. Niihin pystyvät muuttamaan vain suhteellisen hyvätuloiset.
Kuilu hyvin ja huonosti asuvien välillä uhkaa vielä leventyä, kun neuvostoajalta periytyvän asuntokannan peruskorjaustarve kasvaa.
-- Tulot määräävät jatkossa yhä enemmän asumisen tasoa, Ruoppila tiivistää.
Ruoppila tutki perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan, miten Tallinnan asuinalueet erilaistuivat neuvostoaikana ja miten tilanne on muuttunut markkinatalouteen siirryttäessä. 90-luvulla muutokset olivat vielä suhteellisen vähäisiä, mutta nyt tahti on kiihtynyt.
Markkinat määräävät
Ruoppilan mukaan Viron asuntopolitiikka ei juuri pyri ehkäisemään asumiseen liittyvän eriarvoisuuden syvenemistä. Vähävaraisten asumista ei mainittavasti tueta ja kaupungin vuokra-asuntoja on vähän. Pienituloisuus ei yksin oikeuta kaupungin vuokra-asunnon saamiseen.
Markkinaliberalistisen ideologian mukaisesti kehityksen suunnan määräävät edelleen yksityiset, voittoa tavoittelevat toimijat.
Omistusasumiseen kannustetaan ja asuntolainan ottajia on hemmoteltu matalilla koroilla. Ruoppilan mukaan ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että edes keskituloisilla olisi mahdollisuuksia vaihtaa olennaisesti entistä parempaan asuntoon.
-- Virolaisten liikepankkien näkökulmasta vain neljännes virolaisista pystyy tulojen puolesta ottamaan asuntolainaa ja säästämään vaaditun kynnysrahan, hän huomauttaa.
Lähiöt korjauskypsiä
Tallinnalaisten selvä enemmistö asuu edelleen Lasnamäen, Mustamäen ja Ôismäen kaltaisissa elementtilähiöissä. Yksistään Lasnamäessä on 120 000 asukasta, lähes kolmannes kaupungin väestöstä. Suomessa Tallinnan lähiöt ovat synkässä maineessa, mutta paikallisesti ne edustavat Ruoppilan mukaan lähinnä neutraalia standardiasumista. Vähiten halutut alueet löytyvät Pohjois-Tallinnasta, Koplinniemen kärjen entisistä työläiskaupunginosista.
-- Esimerkiksi Lasnamäen tietty folklore-maine perustuu osin siihen, että siitä syntyi 80-luvulla hyvin venäläisvaltainen alue, Ruoppila huomauttaa. Myös viheralueita on Lasnamäessä liian vähän, mutta toisaalta se on muita lähiöitä uudempi. Asuntojen hinnat ovat Lasnamäessä nousseet samaa tahtia kuin muissakin lähiöissä.
Jatkossa iso ongelma on, miten sosialistisena aikana laiminlyödyt rakennusten peruskorjaukset kustannetaan.
Viron kerrostalot eivät ole asunto-osakeyhtiöitä kuten Suomessa, vaan yhteisiä tiloja hallinnoivat Saksan mallin mukaiset asuntoyhdistykset, jotka voivat myös ottaa lainaa kunnostukseen.
-- Remontista voidaan päättää enemmistöpäätöksellä. Jos joku asukkaista ei pysty osuuttaan maksamaan, sitten on vaan pakko myydä asunto ja lähteä, Ruoppila kertoo. Seurauksena vähävaraisimmat perheet saattavat keskittyä taloihin, joissa peruskorjaukset jäävät tekemättä.
Tutkija suosittaa suomalaisostajille harkintaa
Suomalaiset ovat ostaneet Virosta runsaasti loma-asuntoja, mutta kiinnostus asuntoja kohtaan on ollut vielä suhteellisen vähäistä.
Jos Tallinnan kiinteistöt houkuttavat, parhaat kohteet löytyvät Ruoppilan mielestä nyt keskustaa ympäröivältä puutaloalueelta. Vanhojen puutalojen arvostus on 2000-luvulla kasvanut selvästi, minkä vuoksi varsinkin Kalamajan ja Pelgulinnan alueille muuttaa yhä enemmän keskituloista väkeä. Kannattaa kuitenkin selvittää, että talossa on terve runko ja että muilla asukkailla on halua ja kykyä osallistua korjaamiseen jatkossa. -- Hintojen nousu Tallinnassa on kuitenkin parin viime vuoden aikana ollut niin rajua, että kehottaisin harkintaan. Juuri nyt ei ehkä ole oikea aika ostaa, Ruoppila sanoo.
Vanhan kaupungin perusteellisesti remontoiduissa asunnoissa asuu vain murto-osa tallinnalaisista.