Markkinavoimista on Virossa tullut hyvin tärkeä kirjallisuusalan vaikuttaja, vaikka suurin osa virolaisen kaunokirjallisuuden julkaisutoiminnasta tapahtuu yhä valtion tuella.
"Runoutemme kenttä on kuuma. Runoilija voi kustantaa kirjansa itse ja menestyä, voittaa alan tärkeitäkin palkintoja. Meiltä löytyy tällä hetkellä niin paljon kustantamoja ja kirjoittajia, että kokonaiskuvaa ei kukaan pysty hahmottamaan", määrittelee Viron kirjailijaliiton puheenjohtaja Jan Kaus.
Kuluvana vuonna eteläisessä naapurimaassamme on ilmestynyt jo parikymmentä esikoisrunoteosta.
"Mutta jos kaikki riippuisi pelkästään markkinavoimista, kaunokirjallisuutta julkaistaisiin meillä hyvin vähän. Suurin osa kirjailijoista saa palkkaa tai painatustukea valtion Kultuurkapital-säätiöltä."
Sosiaalinen hermo
Kirjallisuuskeskusteluissa kaivetaan usein esille Viron kirjallisuuden baltiansaksalaiset yhteydet. Jan Kaus taas katsoo ajankohtaisempaan suuntaan, jossa virolainen runous tänä päivänä selvimmin poikkeaa suomalaisesta.
"Nykyrunoutemme tärkeä erikoispiirre on avautuminen nykyhetken ongelmiin. Viron kirjallisuudella yleensäkin on helposti havaittava yhteiskunnallinen, sosiaalinen hermo", hän määrittelee.
"Siksi valitsimme Viron nykyrunouden antologiaankin teemakeskeisen ratkaisun: yhteiskunnallinen kriittisyys runoudessa."
Jan Kausin mukaan suomalainen yhteiskunta on rauhallinen, siisti ja sivistynyt; virolainen jotain ihan muuta.
"Suomessa ei voi kuvitellakaan tapahtuvan sellaista, mitä Tallinkin johtajien kerrotaan tehneen Silja Symphony -aluksella. Meillä tällaiset tapahtumat ovat tavallisia. Vastaavantyyppisiä juttuja kuulee lähes joka päivä."
Tallinkin johdon toilailujen kaltaiset uutiset saattavat heijastua hyvinkin pian arkipäivän runoudessa. Parissakin suuressa virolaisessa sanomalehdessä julkaistaan näet viikoittain runonurkkauksia, joissa runoilijat kirjoittavat ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista.
"Kun esimerkiksi Viron eduskunnassa joku sählää, hän voi olla aika varma, että siitä ilmestyy runo."
Hyvinvoinnin perässä
"Suomalaiset puhuvat, että hyvinvointi on vähentymässä tai katoamassa. Meillä ajatellaan, että hyvinvointia ei ole vielä edes saavutettu ja että sen eteen täytyy paiskia töitä. Tämä asetelma tekee elämäntyylin kiireiseksi ja kuumeiseksi", Jan Kaus arvioi.
Hän siteeraa Jaan Kaplinskia, joka on pyöritellyt, että neuvostoaikana virolaisilla ei ollut rahaa, mutta sitä vastoin paljon aikaa lukea, kuljeskella ja miettiä. Nyt hyvin monelta löytyy rahaa, mutta vähän aikaa.
Yhteiskunnallisuutta ei silti pidä erehtyä luulemaan ainoaksi piirteeksi Viron runoudessa, painottaa Kaus.
"Maassamme julkaistaan koko ajan myös vertauskuvallista, mietteliästä ja kulttuuritraditioihin kytkeytyvää runoutta."
Kirjakahvilassa
Tänään lauantaina kello 15.15 Jan Kaus kertoo ja keskustelee kirjakahvila Nisperossa (Pakkahuoneenkatu 5, Oulu) nykyvirolaisista kirjallisista ryhmistä. Samassa yhteydessä virolaiset runoilijat esittävät runojaan.
Tilaisuus on osa suomalais-virolaisen Runon Silta -tapahtuman 20-vuotisjuhlia, jotka järjestää Oulun Tuglas-seura.
"Kirjailijaliiton puheenjohtajana pidän Tuglas-seuraa hyvin tärkeänä. Haluamme auttaa tätä suomalaisten estofiilien kerääntymää, koska se vuorostaan auttaa meitä pääsemään esille Viron rajojen ulkopuolella", Jan Kaus sanoo.
Virossa ei tällä hetkellä toimi samantyyppistä fennofiilien kattojärjestöä, eikä suomalainen kirjallisuuskaan myy sen paremmin kuin virolainen kirjallisuus Suomessa Jaan Krossin teoksia lukuun ottamatta.