Näitä tapauksia alkaa olla jo liikaa: valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on pidätettynä virastaan ja entistä poliisiylijohtaja Mikko Paateroa, Helsingin entistä poliisikomentajaa Jukka Riikosta ja sen nykyistä päällikköä Lasse Aapiota epäillään tietolähdetoimnnan epäselvyyksistä. Kolmea viimeistä koskevassa jutussa on meneillään syyteharkinta.
Ainoa hyvä puoli tässä tulvassa on se, että yhteiskunnan ylätasolla toimivien tai toimineiden toimet tutkitaan niin kuin pitääkin. Suomalainen oikeusvaltio on onneksi niin hyvässä hapessa, ettei isokenkäisiinkään liittyviä epäilyjä jätetä tutkimatta. Jos näin ei olisi, Suomea ei edes voisi enää kutsua oikeusvaltioksi.
Kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon tällaiset tapaukset joka tapauksessa koettelevat. On huolestuttavaa, että kysymys on yhteiskunnan avaintehtävistä, joita hoitavien henkilöiden nuhteettomuudelle on lupa asettaa keskivertokansalaisia paljon korkeampia vaatimuksia.
Aina kun liikutaan varsinkin yhteiskunnan huipputehtävissä, jo pelkkä epäilys väärinkäytöksistä tuo ikävän varjon. Virkamiehiä on Suomessa totuttu pitämään kunnollisina ja tunnollisina, joiden työn varassa yhteiskunta yhdeltä tärkeältä osaltaan toimii.
Toisin kuin poliitikot, virkamiehet toimivat yleistä oikeudellista vastuuta tiukemmalla virkavastuulla. Virkamies vastaa itse siitä, että hänen virkatoimensa ovat lainmukaisia. Poliitikkokaan ei toki saa rikkoa lakia, mutta virkamiehen vastuu on sitä kuuluisaa poliittista vastuuta paljon painavampi.
Oikeusvaltion keskeisiin periaatteisiin kuuluu se, että jokainen, myös alussa mainitut henkilöt, ovat syyttömiä kunnes toisin todistetaan. Nissinen myöntää syyllistyneensä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, mutta kiistää toimineensa tahallisesti koulutushankinnoissa veljensä yhtiöltä. Paatero, Riikonen ja Aapio kiistävät rikosepäilyt.
Paateroon, Riikoseen ja Aapioon kohdistuvat epäilyt liittyvät Helsingin huumepoliisin entiseen päällikköön Jari Aarnioon, joka on saanut 13 vuoden vankeustuomion. Hänen epäillään poistaneen tietolähderekisteristä tietolähteiden tiedot. Poliisijohdon epäillään lyöneen laimin tietolähdetoiminnan valvonnan.
Oikeusvaltio varmaan toimii tälläkin kertaa niin kuin pitää. Se ei poista silti huolta siitä, mitä ja miksi Suomessa on alkanut tapahtua sormituntumalla aiempaa enemmän sellaista, mikä on johtanut tämäntyyppisiin tapauksiin.
Suomi keikkuu perinteisesti kärkisijoilla korruptiotilastoissa. Hyvä maine matalan korruption maana on Transparency Suomen puheenjohtajan Erkki Laukkasen mukaan kuitenkin aiempaa kapeammilla hartioilla eli poliisin, oikeuslaitoksen, armeijan ja koulutusjärjestelmän varassa. Hartioita ei olisi hyvä päästää tästä kaventumaan.
Mikä virkamiehillä perustuu virkavastuuseen, perustuu vaaleissa valituilla luottamushenkilöillä luottamukseen. Luottamushenkilöksi on suostuttava, häntä ei voida hevin erottaa, hänen tehtävänsä on määräaikainen, hänen pitää olla vaalikelpoinen ja hänellä on virkavastuu ja poliittinen vastuu.
Viime viikkoina on keskusteltu valtuutettujen ja varavaltuutettujen rikostuomioista sen jälkeen kun ensin Helsingin Sanomat ja sitten useat maakuntalehdet, myös Kaleva viime maanantaina, ovat julkaisseet uutisia tuoreiden kunta- ja varavaltuutettujen vuosina 2012–17 saamista rikostuomioista. Pohjois-Pohjanmaalla tuomion saaneita oli yli 20. Eniten tuomioita oli keskustalla ja perussuomalaisilla.
Valkeakosken Sanomat kertoi tällä viikolla PS:n puoluetoimiston lähettämästä kenttäkirjeestä, jossa kiellettiin kommentoimasta tuomioita medialle. Puolueen kuntavaaliehdokkaiden allekirjoittaman ehdokassopimuksen mukaan heidän piti vakuuttaa, että he olivat kertoneet tuomioistaan.
On itse kunkin puolueen asia arvioida, vaikuttaako potentiaalisen ehdokkaan rikostausta ehdolle pääsyyn. Yhtä lailla on itse kunkin äänestäjän oikeus arvioida, vaikuttaako rikostausta siihen, ketä äänestää. Tätä asiaa äänestäjän on vaikea punnita, jos siitä ei ole tietoa.
Parkkisakko on tietysti eri asia kuin vaikkapa väkivaltatuomio. Opetus medialle on se, että ehdokkaiden rikostaustoja on tingattava ja niistä on kerrottava jo ennen vaaleja. Äänestäjä päättää, kehen luottaa, kehen ei.