"Nakuna en ole siellä ollut, muuten kyllä lukuisia kertoja niillä hiekkarannoilla", porilaistaustainen sisäministeri Anne Holmlund (kok.) sanoo ja nauraa hersyvästi.
Hänen isänsä Ilmari Holmlund, joka oli tunnettu vaikuttaja Porin kunnallis- ja yrityselämässä, keksi aikoinaan perustaa Yyteriin nakurannan.
Holmlundin limppukin oli käsite kaupungissa.
Paakarimestarin tyttärellä on 20 vuoden kokemus kunnallispolitiikasta. Kansanedustajana Anne Holmlund ehti toimia viisi vuotta, kunnes käteen tyrkättiin sisäministerin salkku.
Hänet tunnetaan ahkerana puurtajana sekä työelämäkysymyksien ja yrittäjien asioiden ajajana. Sisäministeriksi Holmlund tupsahti vähän kuin tuhka tuulesta. Tuntemattomuus leimataan politiikassa herkästi heikkoudeksi.
Holmlundia onkin grillattu kunnolla.
Poliisijohdossa kuohui, vanhat ja aikoinaan suojelupoliisin kassakaappiin piilotetut Stasi-listat yritettiin kaivaa päivänvaloon, sisäministeriön kansliapäällikön valinnassa ministeri ajautui napit vastakkain tasavallan presidentin kanssa, eduskunnassa vaadittiin hänen eroaan koulusurmien jälkeen...
Kuja on juostava yksin
Sisäministeriön 1980-luvun alussa rakennetun harmaan betonitalon isoikkunaista nurkkahuonetta hallitsee levollisen rauhallinen ja työintoa puhkuva ministeri.
"Pidän tästä työstä. Tontti on todella haasteellinen, mutta antoisa", Holmlund sanoo.
Vain neljättä viikkoa vaivaava flunssa vetää välillä äänen hiljaisemmaksi.
Anne Holmlund on vasta toinen nainen sisäministerinä. Ladun aukaisi Kaisa Raatikainen (sd.) 1980-luvun puolivälissä.
Holmlundin edeltäjän Kari Rajamäen (sd.) perintönä ministerin työhuoneen nurkassa nökötti miehenmittainen kassakaappi. Suuria salaisuuksia sieltä ei paljastunut, vaan lähinnä vanhentuneita papereita.
Holmlundille riittää pieni kassakaappi. Vanhan kassan tilalle tuli vaatekaappi.
Sisäministeri myöntää, että välillä on ollut rankkaa. Yöunetkin ovat pahimmillaan kutistuneet kolmeen tuntiin.
Holmlundin mielestä häntä yritettiin heti tulikasteessa panna vastuuseen asioista, jotka eivät hänelle kuuluu. "Minusta tehtiin Stasi-jupakan uusi uhri. Mikä ihmeen Stasi-skandaali?", Holmlund kyselee vieläkin vanhojen juttujen uudelleenlämmityksestä.
Hänen mukaansa koko ministerikauden ajan eteen on tullut paljon yllättäviä ja dramaattisiakin asioita. "Turvallisuustontilla uutiset on ovat usein ikäviä ja vaativat nopeita ratkaisuja. Ministerin pitää olla käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa."
Herkkänahkainen Holmlund ei ole. "Kestän aika paljon, ja ymmärrän ministeriin kohdistuvat valtavan isot paineet. Välillä ryöpytys on silti tuntunut kohtuuttomalta. Ministerin vastuuseen kuuluu kuitenkin, että juoksee kujansa yksin."
Kansalaisilta tullut myönteinen palaute on edesauttanut jatkamista. Sitä on Holmlundin mukaan ollut paljon, vaikka ministerien suosiogallupeissa sisäministeri on löytynyt häntäpään paikoilta.
Holmlund paljastaa olevansa "aika tulistuva oinas", mutta huomanneensa maltin säilyttämisen tärkeyden.
"Jos menettää maltin, menettää pelin. Esimerkiksi koulusurmien jälkeen olin valmis pitämään niin monta tiedotustilaisuutta kuin oli tarpeen, jotta kaikkiin kysymyksiin saadaan vastaukset."
Aselain muutos harkiten
Tulipesäkkeitä riittää jatkossakin.
Uusi ampuma-aselaki annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudelle, valtion tuottavuusohjelmassa ja maan sisäisessä turvallisuudessa riittää pähkäiltävää. Poliisi- ja raja-asiat sekä maan sisäinen turvallisuus ovat Holmlundin keskeisintä työsarkaa.
Sisäministeriön alaisuudessa on yli 15 000 työntekijää. Myös lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö työllistää ministeriä. "Turvallisuus on entistä enemmän Euroopan sisäistä turvallisuutta."
Ampuma-aselain uudistuksen kiirehtijöille Holmlund muistuttaa, että muutosten tärkein tehtävä on parantaa aidosti turvallisuutta. Siksi valmistelutyö on tehtävä huolella.
Täyskieltoa käsiaseille ei tule, mutta luvista kaavaillaan määräaikaisia. Niille mietitään myös yläikärajan asettamista. Selvityksen alla on vielä sekin, kielletäänkö joitain asetyyppejä ja mitä muutokset maksavat.
Holmlund painottaa seulontaroolin merkitystä. Hänen mukaansa luvanhakijan terveystietojen luovuttaminen poliisille ei siirrä vastuuta poliisilta lääkärille. Kyse on tiedonsaannin tehostamisesta.
"Asianmukaisen ampumaharrastuksen turvaaminen ei merkitse sitä, että lakia uudistettaisiin jonkun tietyn intressikohdan näkökulmasta. Erittäin tärkeää on se, ettei päätöksiä tehdä vain julkisen paineen takia, vaan muutoksilla vastataan turvallisuuden vajeeseen ja tehdään pitkän ajan lainsäädäntöä."
Hän korostaa, että lainsäädännöllä ei pystytä vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. "Tähän liittyy niin paljon yksittäisiä asioita."
Siihenkään ei Holmlundin mielestä voida mennä, että aseet pitäisi säilyttää ampumaradoilla.
"Sen toteuttaminen olisi erittäin vaikeaa. Meillä on ehkä kymmenkunta rataa, missä tämä olisi mahdollista. Suurin osa radoista on ulkoratoja, joten varastointi vaatisi valtavia investointeja ja ympärivuorokautista valvontaa. Silti se houkuttelisi rikollisia."
Yhtenä kompromissiratkaisuna Holmlundin mukaan voisi olla se, että tehtäisiin pistokokeita, joilla valvotaan, että aseita säilytetään kodeissa asianmukaisesti. "Kirjoituspöydän laatikoissa niitä ei saa säilyttää", hän muistuttaa.
Lakiuudistuksen toisessa vaiheessa on tarkoitus saattaa 1800-luvulta peräsin ole ampumaratoja koskeva lainsäädäntökin ajan tasalle. Silloin otetaan kantaa myös voimakkaisiin ilma-aseisiin.
Poliiseja oltava riittävästi
Poliisihallintoa on pantu uusiksi. Maassa on 24 maakunnallista poliisilaitosta entisten 90 sijasta. Myös poliisin omien palvelupisteiden määrä puolittui, mutta vastaavasti yhteispalvelupisteiden määrä kolminkertaistui.
Holmlund vakuuttaa, että poliisihallinnossa tehtävät järjestelyt eivät vaaranna arjen turvallisuutta ja poliisin saatavuutta.
"Poliisi ei voi toimia kuin hajautetusti. Poliisit on tarkoitus pitää koko ajan myös kentällä. Seuraamme tarkkaan kehitystä ja resurssien riittävyyttä yhteispalvelupisteissä."
Sen Holmlund myöntää, että hälytysajoneuvot eivät ehdi samassa ajassa apuun joka puolella Suomea. "Jos ilmenee turvallisuusvajetta, tilanteeseen pitää puuttua."
Ikääntyminen on Holmlundin mukaan vakavasti otettava huoli myös poliisikunnassa.
Ensin sisäministerin syliin kaatui se, että poliisivirkoja oli liian vähän. Nyt poliisin työtilanne on parempi kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tulevaisuudessa uhkana on työvoimapula.
Lähivuosina iso joukkoa poliiseja jää eläkkeelle, eikä uusia kouluteta niin paljon kuin pitäisi. Lisäksi kiinnostavuus hakeutua poliisikoulutukseen on romahtanut.
Holmlundin mukaan tilannetta ei päästetä siihen, että maan turvallisuus olisi vaarassa liian vähäisen poliisimäärän vuoksi. Hän on toiveikas senkin suhteen, että poliisiuran kiinnostavuus saadaan palautettua.
"On tärkeää, että riittävän hakijamäärän lisäksi poliisikoulutukseen hakeutuu sopivaa väkeä. Meillä pitää olla varaa valita parhaat. Jos tasoa lasketaan, se heijastuu työhön kymmenen vuoden viiveellä."
Suomalaisten luottamusta poliisiin ei hänen mukaansa saa lähteä horjuttamaan.
"Jatkossa pitää myös korostaa ennaltaehkäisyä poliisin toiminnassa. Internetkin on valtava haaste poliisille", sisäministeri jatkaa.
Holmlund haluaisi myös lisää sosiaalityöntekijöitä poliisiasemille. "Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on musta piste suomalaisille", hän perustelee.
Ouluun alueporras
Valtionhallinnon tuottavuusohjelma ei Holmlundin mukaan saa olla kategorinen henkilöleikkuri.
Holmlund pitää selvänä, että mikäli tuottavuustavoitteet vaarantaisivat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden, niitä tultaisiin tarkistamaan.
Säästöjä pitää Holmlundin mielestä hakea hallinnosta. Tähän tähdätään myös erillisen poliisihallituksen perustamisella. Se kootaan sisäministeriön poliisiosastosta ja läänien poliisijohdosta.
Poliisihallitus johtaa poliisiin operatiivista toimintaa ja ohjaa poliisilaitoksia sekä valtakunnallisia yksiköitä eli keskusrikospoliisia, suojelupoliisia ja liikkuvaa poliisia. Se vastaa jatkossa myös poliisin palveluiden tasapuolisesta saatavuudesta ja laadusta koko maassa.
Kaksiportaisen poliisihallituksen on määrä aloittaa vuoden 2010 alusta. Alueelliset portaat hajautetaan näillä näkymin Ouluun, Turkuun ja Mikkeliin.
Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä, joten työsarkaa sisäministerillä riittää.
Holmlund paneekin lähiaikoina työn alle selvityksen, onko viime aikojen lisääntyneessä väkivallassa kyse ilmiöstä, joka vaatii ihan uusia johtopäätöksiä.