Kasvatustieteilijät ovat kiinnittäneet viime vuosina huomiota siihen, että perhe-elämästä on tullut yhä enemmän suorittamista.
Työn mukanaan tuoma kiire paikasta toiseen hallitsee päiviä, viikkoja ja kuukausia. Enää ei ole eroa sillä, ollaanko kotona vai töissä. Kannettavat tietokoneet ja älypuhelimet pitävät huolen siitä, että työ kulkee koko ajan mukana.
Huolestuttavinta on, että vapaa-aika aikataulutetaan samalla tavalla kuin työaika. Monissa perheissä illat, vapaapäivät ja lomat menevät kunkin perheenjäsenen harrastusten yhteensovittamisessa. Hyvä, ettei kohta oteta kodeissa käyttöön kellokortteja vahtimaan jokaisen suorittamisia.
Kasvatustieteen professori Juha T. Hakala Jyväskylän yliopistosta puhuu (Kaleva 7.12.) ilmiöstä, jossa lapsia pyritään kehittämään liikaa harrastusten avulla. Tämä johtaa siihen, että perheiden vapaa-ajasta tulee niin aikataulutettua, ettei siinä jää tilaa lapsuuteen kuuluvalle luontaiselle oleilulle ja vapaalle leikille.
Tutkimusten mukaan jatkuva lapsen ylikuormittaminen lisää aggressiivisen ja masentuneisuuden riskiä tulevaisuudessa.
Sen lisäksi, että harrastukset ovat nousseet yliarvostettuun asemaan perheissä, harrastusten sisältö ja muodot ovat muuttuneet aikaisempaa kuormittavimmiksi. Näin varsinkin urheilussa, jossa varhaisessa vaiheessa otetaan lajissa kuin lajissa tähtäin huipulle.
Tämä johtaa siihen, että illat täyttyvät harjoittelusta ja viikonloput kilpailemisesta. Yhden lajin harjoittelu- ja kilpailuohjelma rakennetaan sellaiseksi, ettei lapselle jää aikaa tehdä mitään muuta. Elämästä tulee yhtä kilvoittelua ja suorittamista pahimmillaan jo päiväkoti-iässä.
Tästä ei hyvä seuraa.