Hallitus on luvannut vähentää kuntien menoja miljardilla eurolla. Tavoitteen toteutuminen jää pitkälle sosiaali- ja terveysuudistuksen (sote) varaan, sillä muilla keinoilla menoja ei ole saatu karsittua puoltakaan luvatusta. Näin menojen vähennykset ovat tällä hetkellä pitkälti uskon varassa. Soten loppusaldoa kun kukaan ei osaa vielä arvioida.
Uskoa päästä asetettuihin tavoitteisiin horjuttaa se, että kuntien menoja ollaan toisaalla lisäämässä. Yksi esimerkki tästä on pitkäaikaistyöttömyyden kuntaosuuden kasvattaminen. Kunnat maksavat tänä vuonna pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta noin 250 miljoonaa euroa, mutta ensi vuonna kaksi kertaa enemmän. Valtio kompensoi menojen kasvua 75 miljoonalla eurolla, mutta lopputuloksena kuntien taakka kasvaa lähes 200 miljoonalla eurolla.
Valtio on patistanut ”sakkojen” uhalla kuntia työllistämään pitkäaikaistyöttömiä. Hyvässä työllisyystilanteessa keppi–porkkana-politiikka on ollut perusteltua ja tuottanut jonkin verran tulosta.
Vuodesta 2006 lähtien kunnat ovat joutuneet maksamaan puolet yli 500 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuesta. Tällä on haluttu patistaa kuntia toimiin pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi.
Ensi vuonna kuntia sakotetaan yli 300 päivää työttömänä olleista. Lisäksi korotetaan kuntien maksuosuutta työmarkkinatuesta 70 prosenttiin henkilöillä, jotka ovat olleet työttömänä yli tuhat päivää.
Tilanne on muuttunut rajusti työttömien määrän lisääntyessä. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut muuta työttömyyttä enemmän. Viimeisimpien työttömyystilastojen mukaan yli vuoden työttömänä olleita oli heinäkuussa 93 000, mikä oli 17 000 enemmän kuin vastaavaan aikaan vuosi sitten.
Työttömyyteen ei ole näköpiirissä helpotusta ennen kuin talouden kasvu saadaan vauhtiin. Tätä ei ole luvassa tänä vuonna, eivätkä arviot ensi vuoden kehityksestäkään ole rohkaisevia. Sen sijaan työttömyys näyttää edelleen yleistyvän. Mitä suuremmaksi työttömien määrä nousee, sitä vaikeammaksi pitkäaikaistyöttömyys muodostuu.
Kunnat säästyisivät ”sakoilta”, jos ne palkkaisivat pitkäaikaistyöttömiä. Se on helpommin sanottu kuin tehty tilanteessa, jossa kunnan oman henkilöstön määrää joudutaan vähentämään tai hakemaan säästöjä lomautuksista.
Pitkäaikaistyöttömissä on paljon sellaisia, joita on vaikea työllistää ilman erityistoimia edes hyvänä aikana, saatikka nyt, kun työvoimaa on tarjolla runsaasti. Yrityksiinkin pitkäaikaistyöttömien on vaikea päästä palkkatuesta huolimatta.
Hallituksen on lunastettava lupauksensa olla lisäämättä kuntien menoja. Tämä koskee myös pitkäaikaistyöttömyyden työllistämisvelvoitteelle asetettuja ”sakkoja”. Jos hallitus ei toimi näin, se nakertaa oman politiikkansa uskottavuutta.
Pitkäaikaistyöttömyysongelmaa ei ratkaista ”sakoilla”, ei edes helpoteta. Ainut, mitä ”sakolla” saadaan aikaan, on kuntien ahdingon lisääminen.
Pääkirjoitus