Minna Huhtalan raskaus sai yllättävän käänteen viikolla 22, kun lapsivedet menivät. Synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt.
"Yksi lääkäri oli sitä mieltä, että raskaus pitäisi keskeyttää, koska lapsella ei ole toivoa selvitä. Mitä jos olisin kuunnellut sitä lääkäriä? Onneksi en tätä edes harkinnut", Huhtala sanoo.
"Olet aika hyvä tekemään päätöksiä", kommentoi Atte Huhtala, 10. Hän on se lapsi, jonka ei pitänyt selvitä.
Minna Huhtala jäi sairaalaan makaamaan. Kahden ensimmäisen viikon aikana lääkärit eivät antaneet juuri toiveita lapsen henkiinjäämisestä. Sen jälkeen alettiin puhua, että vauva yritetään pelastaa.
Atte pysyi kohdussa vielä seitsemän viikkoa. Raskausviikolla 29 synnytys alkoi käynnistyä. Lapsi tuli maailmaan keisarileikkauksella. Hänet vietiin samantien hengityskoneeseen keskoskaappiin.
"Kukaan ei osannut silloin sanoa, jääkö hän henkiin."
Kolme ensimmäistä viikkoa olivat kriittisimmät. Vanhemmat eivät edes saaneet koskea lapseensa.
Pojan keuhkot eivät olleet kypsyneet tarpeeksi, ja lisäksi hän sai kaksi aivoverenvuotoa pian syntymänsä jälkeen. Hän painoi 1050 grammaa ja oli 35 senttiä pitkä.
"Tunti tunnilta mentiin eteenpäin. Aina sairaalaan mennessä pelotti katsoa, millainen meininki sängyn ympärillä oli."
Pikku hiljaa kolmen viikon jälkeen alettiin puhua, että lapsella voisi olla mahdollisuuksia jäädä henkiin. Lääkäri piti cp-vammaa todennäköisenä.
"Meille sanottiin, ettei Atte luultavasti kävele tai puhu koskaan."
Hän syntyi heinäkuussa ja oli sairaalassa marraskuuhun, jolloin hän pääsi lähtemään kotiin. Se oli helpottava käänne, muttei poistanut huolta tulevasta.
Atte tarvitsi kotonakin happiviiksiä, happirikastimen ja saturaatiomittarin. Lisähapesta hän pääsi tapaninpäivänä, reilu kuukausi kotiutumisen jälkeen.
Atte alkoi voimistua. Hänen kehitystään seurattiin tarkasti Oysin neurologisella osastolla. Fysioterapeutti kävi jumppauttamassa Attea kerran viikossa, koska hän oli alkuun jäykkä.
Kehitys kulki koko ajan eteenpäin. Puolentoista vuoden iässä hänellä tuli jo paljon sanoja ja parivuotiaana seitsemän sanan lauseita.
"Nopeimmin hän on lapsistamme puhumaan oppinut", Minna Huhtala kertoo.
Atte lähti kävelemään 1,5-vuotiaana. Aluksi hän oli liikkeissään varovainen, mutta saavutti pian muut samanikäiset.
Kaksivuotiaana hänet todettiin kaikin puolin terveeksi ja seurannat päätettiin lopettaa. Vanhempia kehotettiin unohtamaan keskosuus.
"Silloin pystyi huokaisemaan, ja sen jälkeen olemme eläneet normaalia elämää."
Yhdeksänvuotiaana Atte kävi vielä Oysissa laajoissa tutkimuksissa, eikä mitään poikkeavaa löytynyt.
"Taisi olla sairaalan väellekin yllätys, että Atesta tuli näin hyvä lapsi."
Elämän hankala alku ei näy Atessa enää mitenkään. Paitsi luonteessa, äiti huomauttaa.
"Keskolassa meitä kehotettiin varautumaan siihen, että näillä lapsilla on luonnetta. Atte on taistelija ja pippurinen luonne", Minna Huhtala jatkaa.
"Mutta ihan positiivisessa mielessä", Atte lisää.
Flunssien aikana Aten keuhkoputket ahtautuivat ensimmäisinä elinvuosina herkästi, ja hän tarvitsi pitkään avaavaa lääkettä hengityksen helpottamiseksi. Pari kertaa hän oli viikon sairaalassakin hengenahdistuksen vuoksi.
Nyt hän ei ole tarvinnut avaavaa lääkettä enää pariin vuoteen flunssien aikana.
Atte on käynyt keskolassa muutaman kerran näyttäytymässä sekä katsomassa laitteita ja muita lapsia.
"Keskolassa oli ihana porukka", äiti kehuu.
Atte käy nyt neljättä luokkaa Kempeleen Linnakankaan koulussa. Hän harrastaa kilpatanssia ja soittaa kitaraa. Musiikki on ollut hänelle mieluisaa pienestä pitäen. "Tanssimisen pitää olla hauskaa, mutta silti kilpailen tosissani", Atte kertoo.
Hän harjoittelee parinsa kanssa kaksi kertaa viikossa Telemarkissa Salme Raukovaaran opissa. Hän on päässyt kisoissa jo voittamisen makuun.
Kisamatkat vievät häntä ympäri Suomen. Viimeksi marraskuussa reissuun Vaasaan piti lähteä lauantaiaamuna puoli neljältä. Seuraava koitos on tammikuussa Kokkolassa.
Atte on harrastanut myös sählyä, jääkiekkoa, jalkapalloa ja pesäpalloa. Liikunta on yksi hänen lempiaineistaan koulussa, mutta myös atk, äidinkieli ja matematiikka tuntuvat mukavilta.
Atte on saanut kaksi pikkuveljeä. Tuukka, 5, ja Joona, 2, syntyivät täysiaikaisina. Perheen isä on nyt työkomennuksella Belgiassa, mutta tulee jouluksi kotiin.
Minna Huhtala toivoo, että Aten selviytymistarina antaa toivoa muille keskoslasten perheille.
"Aina on toivoa. Atesta ei pitänyt tulla mitään, ja nyt hän pärjää normaalissa koulussa ja tanssii kilpaa."