Oulussa jouduttiin taas tällä viikolla kuulemaan uutinen, jollaiset ovat viime aikoina tulleet tuskallisen tutuiksi. Valtio sijoittaa tärkeitä laitoksiaan eri puolille Suomea -- muttei vahingossakaan Ouluun.
Vastikään kaupungissa kirjattiin tappio kisassa lääkelaitoksen sijoituspaikasta. Nyt ohi menivät mahdollisuudet saada kaupunkiin väylävirasto tai turvallisuusvirasto.
Kysymys näyttää olevan asenneongelmasta ja tiedon puutteesta. Oulu kärsii siitä, että se on osannut hoitaa asiansa hyvin. Tämän palkintona on, ettei kaupunkiseudun katsota ansaitsevan sellaisiakaan toimintoja, jotka tänne luontevasti sopisivat. Nyt väyläviraston sijoituspaikaksi harkitaan pääkaupunkiseudun lisäksi Lappeenrantaa ja Rovaniemeä, turvallisuusviraston paikaksi Kouvolaa tai Kuopiota. Liikenneministeriöstä kerrotaan, että näiltä paikkakunnilta löytyy alaan liittyvää koulutusta, työvoimaa ja hyvät liikenneyhteydet.
Huonoinako ministeriö sitten pitää esimerkiksi Oulun liikenneyhteyksiä, lähes pariakymmentä lentovuoroa pääkaupunkiin päivässä ja tiiviitä junayhteyksiä etelään, pohjoiseen ja itään? Ja ihan onnetonta väkeäkö Oulun monialainen yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat työmarkkinoille kaikki vuodet tuoneet? Ei kai sentään.
Selvästikin kamppailu valtion työpaikoista vaatii jatkuvaa valppautta myös Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan suunnasta. Tiedot kertovat, että esimerkiksi Itä-Suomen edusmiehet ja -naiset ovat ajaneet asiaansa pääkaupungissa niin pontevasti, että Helsingin päättäjiä jo hermostuttaa. Juuri niin pitäisi Pohjois-Pohjanmaan edustajienkin toimia eikä antaa tilaisuuksien luistaa läpi sormien.