Sunnuntain finaali jälleen kerran osoitti, kuinka pienistä asioista suuret ratkaisut syntyvät. Kärpillä oli erittäin hyvät mahdollisuudet räjäyttää taivaalle kunnon kiekkopommi, mutta tällä kertaa jääkiekkoilun jumalattaret käänsivät oululaisille selkänsä - vaikkakin Omsk oli ottelussa selvästi se hallitseva osapuoli.
Mutta kuitenkin. Altavastaaja voi voittaa, etenkin kun se pelaa viisaasti, ja kun vielä kiekot pomppisivat oikein.
Kari Jalonen on muokannut Kärpistä harmonisen kokonaisuuden, joka on astetta luovempi, kuin millä Kari Heikkilä johdatti joukkueen viime keväänä Suomen mestariksi. Silloinkin suureen rooliin nousi valtava määrä pieniä asioita.
Kun pelaajat ja valmennusjohto makustelevat parin viikon päästä mitaleitaan, he varmasti oivaltavat, että niissähän on kultainen sivumaku. Tämä mitali ei ole hävitty mitali vaan erittäin kunniakas hopea.
Sen arvo nousee siinäkin mielessä, että sen takana on nuori, keski-iältään noin 22-vuotias joukkue, kun muut tahkosivat kolmikymppisillä pelaajilla.
Tämä oli kuitenkin vasta välipala. Vaikka on varmasti hienoa olla Euroopan toiseksi paras jääkiekkojoukkue, todellinen onnistuminen mitataan vasta sitten, kun kauden päätavoite - SM-liiga - on saatu pakettiin.
Kärpät esitti kypsää peliä, mutta tällä kertaa se ei riittänyt loppuun saakka. Jalonen kehui, että joukkueen sitoutuminen ja päivittäinen tekeminen olivat ihailtavaa luokkaa. Päinvastoin kuin esimerkiksi Frankfurtin pelaajilla, jotka notkuivat hotellin baarissa aamuyön tunneille saakka ja keskittyivät kaukalossakin pelkkään sikailuun.
Jos Kärpät olisi epäonnistunut Pietarissa, sillä olisi ilman ollut negatiivisia heijastuksia tuleviin liigapeleihin. Nyt kun joukkue onnistui, tämä vire kantaa eteenpäin ja antaa lisää voimia kevään ratkaisuotteluihin.
Turnaus toimi Kärpille myös kasvattajana ja osoitti, että joukkue pystyy toimimaan kilpailukykyisesti myös kansainvälisissä ympyröissä. Turnaus oli kaiken kaikkiaan hyvä, mutta rankasti miinukselle menevät pienet yleisömäärät ja Frankfurt Lionsin pelimoraalin järkyttävä katoaminen.
Mutta nyt Pietari ja Super Six ovat vähäksi aikaa menneisyyttä. Analyysin jälkeen on taas jatkettava matkaa.
No, tuleeko Kärpät takaisin Pietariin?
Näillä näytöillä eräänä päivänä varmasti.
Pelaajia arvioitaessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä Niklas Bäckstömiin, joka jälleen kerran osoitti olevansa suurien pelien maalivahti. Puolustuksen suunnannäyttäjä oli Josef Boumedienne, joka oli oikeastaan ainoa kärppä, joka vastasi Omskin kovuuteen kovuudella. Lasse Kukkonen parantaa pelejään ottelu ottelulta.
Kaiken kaikkiaan puolustus onnistui Pietarissa hyvin, vaikkakin Ari Vallin ei vieläkään ole löytänyt viime kevään vahvaa sykettään.
Niin ikään hyökkäyspää oli pullollaan ilonaiheita. Kello tikittää kuntoutuvalle Jari Viuhkolalle oikeaan suuntaan, Eero Somervuori on liigassa tehnyt edellisen maalinsa 25. marraskuuta 2004, mutta on nyt uudelleen löytämässä itsensä, ja Juha-Pekka Haataja nostaa profiiliaan ottelu ottelulta. Hiukan pehmeän kuvan itsestään jättivät Janne Pesonen ja Pekka Saarenheimo.
Petr Tenkrat loukkasi finaalissa olkapäänsä, joka tutkitaan tarkemmin vasta Oulussa. Ensimmäiset arviot vamman vakavuudesta eivät povaa sairaslomaa.
Joukkue pelasi Pietarissa kolme peliä kolmessa päivässä kiitettävin arvosanoin.
Kärppien menestystarina ei ole mikään ohimenevä ilmiö.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi