Oulun edellisiltä asuntomessuilta Niittyarosta 1976 muistetaan parhaiten käkikellotalot, joiden tunnusmerkki oli jyrkkä harjakatto. Sellaisia ei ensi kesän messuilta Toppilansaaresta löydy, vaikka kattokaltevuuksista on toki keskusteltu kiihkeästi nytkin.
Etukäteen on vaikea arvioida, mikä tällä kertaa jää yleisön mieleen. Hirsilinnoja ei ole tarjolla, mutta sen sijaan paljon muuta: on ritilän peittämää, puutaloksi naamioitunutta betonitaloa, tiilitalo, joka oikeasti on tehty harkoista, vino seinä (voi tuoda hataran mielleyhtymän Prahan "tanssivasta talosta"), koti, joka näkyy läpi tai päinvastoin on lähes ikkunaton. Entä millainen on talo, jossa kuuden hengen kotiorkesteri saa puhallella torvea kaikessa rauhassa naapurien häiriintymättä?
Eivätkä erikoisuudet rajoitu vain pientaloihin, sillä mielenkiintoisia ratkaisuja löytyy myös kerrostaloasunnoista: tulisijalla varustetuttuja kerrostaloterasseja, kasvi-ikkunoita tai muunneltavia ikkunakenttiä erikoislaseineen.
Lähes joka talo kätkee sisäänsä teknisiä hienouksia, joista ulospäin ei välttämättä näy yhtään mitään. Esitteistä osuu silmiin sellaisia oudolta kuulostavia sanoja kuin matalaenergiatalo, desibelihuoneet tai väyläohjaus.
Talojen ulkonäöstä voi olla monta mieltä, mutta niistä on joka tapauksessa muodostumassa kokonaisuus, jossa jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja linjassa ympäristönsä kanssa. Vaaleat kerrostalot saavat jatkoa vaaleasta pientalokorttelista ja punatiiliset kerrostalot tiilikorttelista. Kortteleitakin on suunniteltu kokonaisuuksina, vaikka jokainen talo poikkeaa naapuristaan. Tarkkaan harkittu linja jatkuu messualueen puistoissa.
Verrattuna Heinolan viime kesäiseen sillisalaattiin ero on huikea.
Rakentamisvaiheessa alueella vieraillut Osuuskunta Suomen Asuntomessujen hallituksen puheenjohtaja Teuvo Ijäs arvioi syksyllä Oulun messuja sangen kriittisesti, joskin lievensi myöhemmin kantojaan. Hänen mielestään messualueella oli liikaa rämeikköjä, se oli liian kaukana merestä, tasakattojakin oli liikaa ja asunnot turhan kalliita.
Rämeikköjä on nyt raivattu ja ainakin lehdettömänä aikana monista asunnoista myös näkyy merelle: Nallikari on yllättävän lähellä. Tasakatotkaan eivät sitten lopulta olleet tasakattoja, vaan loivia pulpetteja. Mutta kalliita asunnot ovat edelleen, siitä ei päästä mihinkään, ja nähtäväksi jää, kuinka tämä messuilla kävijöitä ärsyttää.
Messut järjestetään yhteistyössä Osuuskunta Suomen Asuntomessujen ja Oulun kaupungin kanssa. Kävijätavoitteita Oulun messuille ei ole ainakaan virallisesti asetettu; kaupunkikin painottaa varmuuden vuoksi enemmän imagohyötyä kuin kävijämääriä. Asuntomessuilla vierailevat ovat pitkälti samaa uskollista väkeä, mutta kun edellisiltä messuvierailta Heinolassa asiaa kysyttiin, vain 13 prosenttia oli varma, että tulee myös Ouluun. Suurimmaksi esteeksi katsottiin pitkä matka.
Keskimäärin asuntomessuilla on viime vuosina ollut noin 200 000 kävijää. Heistä valtaosa tulee 150 - 200 kilometrin säteeltä.
Asuntomessuja järjestetään muuallakin kuin Suomessa, mutta missään ei esitellä yksityisten ihmisten koteja kuten täällä. Asuntomessut myös kiinnostavat suomalaisia erityisen paljon.
Ja ensimmäiset jäävät aina eniten mieleen: Tuusulan messut 1970 oli Tapaus. Muun asukas muistelee, kuinka vielä kymmenen vuoden jälkeen sisään saattoi lampsia täysin tuntemattomia ihmisiä paikkoihin tutustumaan.