Kuusamo Mondo Minerals Oy ryhtyy selvittämään kevään ja kesän aikana Kuusamon Kouvervaaran talkkimalmin määrää.
Vaaraa on kairattu takavuosina paljonkin eri yhtiöiden ja Geologian tutkimuskeskuksen toimesta, ja havaittuja viitteitä joissakin kivilajeissa olevasta talkkimineraalista halutaan nyt tutkia perusteellisemmin geofysikaalisin menetelmin ja lisänäyttein.
Kauppa- ja teollisuusministeriö myönsi hiljattain Mondo Mineralsille tutkimustyöhön oikeuttavan valtauskirjan. 25 hehtaarin laajuinen valtausalue sijaitsee Kouvervaaran juurella muutaman sadan metrin päässä Yli-Kitkan rannasta.
Kaivospäällikkö Ilkka Tuokko ei lähde tässä vaiheessa ennakoimaan, kuinka iso mahdollisen talkkimalmion pitäisi olla, jotta yhtiö kiinnostuisi louhimaan sitä jalostettavaksi.
"Kyse on perustutkimuksesta. Jos jotakin löytyy, silloin pitää selvittää, mitä tuotteita siitä voitaisiin tehdä, ja kuinka ne suhtautuisivat nykyiseen tuotepalettiimme. Hyvän esiintymä saattaisi panna toimintamallimme kokonaan uusiksi, mutta parhaassakin tapauksessa se on vasta pitkän tien päässä ja isojen päätösten takana".
Kolme talkkikaivosta
Mondo Mineralsilla on Suomessa kolme kaivosta, jotka sijaitsevat Polvijärvellä ja Sotkamossa.
Talkki kaivetaan avolouhoksista. Esimerkiksi Polvijärvellä olevista kahdesta vierekkäisestä kaivoksesta vanhemman eli Horsmanahon pinta-ala on 18 hehtaaria.
Niiden kokonaiskivimäärät ovat vuosittain 1-2 miljoonaa tonnia, joten jätekivillekin tarvitaan melkoiset alat.
Yhtiöllä on Tuokon mukaan voimassa olevia valtauskirjoja talkin etsimiseen Kouvervaaran lisäksi vain nykyisten kaivosten lähialueilla.
Mondo Minerals on Suomen ainoa talkintuottaja. Outokummussa, Kaavissa ja Sotkamossa olevien tehtaiden tuotantomäärä on yhteensä noin 500 000 tonnia vuodessa.
Talkkia käytetään teollisuudessa maalien, paperin, muovien ja lannoitteiden lisäaineena.
Lupaavien löytöjen vaara
Kouvervaarassa malminetsijät ovat liikkuneet ahkeraan.
Suomen Malmi Oy löysi Ylikitkan Apajalahden kohdalta kultaa 60-luvulla, mutta esiintymää ei alettu hyödyntää malmion pienen koon takia.
Geologian tutkimuskeskus (GTK) jatkoi tutkimuksia 70- ja 80-luvun vaihteessa uraanitutkimuksiinsa liittyen. Kulta- ja myös kobolttipitoisuudet todettiin paikoitellen korkeiksi, mutta malmimäärä osoittautui edelleen pieneksi.
Outokumpu Oy löysi vuonna 1978 Kouvervaarasta ja viereisestä Riihivaarasta uraanipitoisia lohkareita. Pari vuotta myöhemmin GTK jatkoi tutkimuksia kolmen vuoden ajan paikantaen lohkareiden emäkallion Kouvervaaran etelärinteeseen.
Maastotöissä ollut toimialajohtaja Erkki Vanhanen kertoo, että esiintymä on pituudeltaan kolmisen kilometriä, mutta erittäin kapea. Syvyysluotausta sille ei ole tehty
"Uraanipitoisuus on niin alhainen, ettei hyödyntäminen ole tällä hetkellä järkevää", Vanhanen sanoo.
Outokumpu löysi 70-luvulla lupaavan kulta-, kupari- ja kobolttiesiintymän Kouvervaaran koillispäässä olevan Lemmonlammen lähistöltä. Yhtiö hankki alueelle kaivospiirin, mutta kaivuuseen ei ole ryhdytty.
Kouvervaara on geologisesti mielenkiintoinen muodostuma, koska se sisältää pienellä alueella monia erityyppisiä muodostumia.
Huoli arvovedestä
Alueen mahdollinen kaivostoiminta on ollut Kuusamossa huolenaihekin, koska vaaran juurelle ulottuva kirkasvetinen ja säännöstelemätön Kitkajärvi on kansainvälisesti arvokas vesistö.
Viime vuonna edesmennyt kirjailija Reino Rinne on muun muassa muistuttanut, ettei "Euroopan suurinta lähdettä" saisi alistaa kaivosteollisuuden saasteille.
"Suorastaan hirveätä olisi, jos vesistön vaikutusalueella päästettäisiin valloilleen uraanin kaivostoiminta", Rinne toteaa Jumalainen Kitka -kirjoituksessaan, joka julkaistiin viime vuonna ilmestyneessä Kitkanrannan kaikuja - teoksessa.