Afganistanissa on tapahtumassa ihme, johon on vaikea uskoa. Ihmeen ovat pukeneet sanoiksi Barack Obama ja Nicolas Sarkozy.
Heidän mukaansa maan turvallisuustilanne on selkeästi parantunut sitten Osama bin Ladenin kuoleman, ja vastuunsiirto afgaaniviranomaisille sujuu suunnitellusti. On toiveita siitäkin, että sota saa poliittisen lopun. Vielä kun tietäisi, kenen kanssa rauhasta neuvotellaan.
Tilanne on nyt niin mallikas, että Yhdysvallat, Ranska ja Belgia alkavat kotiuttaa joukkojaan aiottuakin ripeämmin.
Vielä helmikuussa Natolle annettu vetäytymisaikataulu tuntui utopistiselta. Tarkoitus oli, että vuonna 2014 Afganistan ei enää tarvitse taluttajaa eikä taltuttajaa.
Tätä aikataulua pidettiin tuolloin Natossa, ainakin kulisseissa, tuulesta temmattuna. Afganistanissa olevien asiantuntijoiden näkemys oli, että Afganistan ei pärjää yksin vielä vuosiin, ehkä vuosikymmeniin. Todennäköisesti ei koskaan, olipa Osamaa tai ei.
Yhdysvaltain sotilasjohto totesi jokin aika sitten asevoimien komentajan, kenraali Mike Mullenin arvovallalla, että Obaman päätökset ovat rajumpia ja
aiheuttavat enemmän riskejä kuin Mullen oli alun perin valmis hyväksymään. Hän korosti kuitenkin, että presidentti päättää, mikä on sopiva riski.
Vetäytyminen voi olla perusteltua, mutta ratkaisu ei saa perustua itsepetokseen eikä sitä pidä markkinoida onnistumisena. Afganistanissa rytisee, eikä se tähän lopu. Taleban on ottamassa Natosta ja Yhdysvalloista henkistä niskalenkkiä.
Vetäytymisen taustalla on optimistinen ajatus siitä, että länsijoukkojen kouluttamat afgaaniviranomaiset pitävät talebanit, sotalordit, huumerikolliset ja muut terroristiryhmät aisoissa. Miten se onnistuu korruptoituneelta, henkensä kaupalla töitään tekevältä poliisilta tai pikakoulutetulta "armeijalta", jos ei ei onnistu maailman sotilasmahdilta?
Yhdysvalloissa Afganistanin sodan kannatus on romahtanut. Sitä vastustaa yli 60 prosenttia mielipidetutkimukseen osallistuneista. Pelkästään tänä vuonna siihen uppoaa amerikkalaisten rahoja 83,4 miljardia euroa. Tämä lie omiaan vauhdittamaan Obaman halua vakuuttaa maailma siitä, että Afganistanin tilanne olisi ratkeamassa.
Talebanin johto viittasi kintaalla Obaman vetäytymispuheisiin. Se totesi, että Afganistanin kriisi ratkeaa välittömästi, kun ulkomaalaiset joukot lähtevät. Siihen asti taleban painaa sata lasissa. Taleban-johdon lausunto on karu: kun hajanainen maa jää omilleen, liike ottaa vallan itselleen. Kaikki palaa ennalleen, ollaan lähtöpisteessä. Goodbye.
Hajanaisuuden lisääntymisestä antaa viitteitä muun muassa se, että presidentti Hamid Karzain erikoistuomioistuin on määrännyt osan viimevuotisten vaalien tuloksista hylättäväksi vilppiepäilyjen vuoksi. Länsimaiset vaalitarkkailijat pelkäävät perustuslaillista kriisiä.
Talebania ei voi syyttää tyhjästä parran pärinästä. Tätä pohti myös Karzai noin viikko sitten Teheranissa kuuden maan terrorisminvastaisessa kokouksessa. Karzai totesi terrorismin leviävän maassaan koko ajan.
Sitä ei ole saatu juurituksi. Karzain sanoille tuli katetta samana päivänä, kun terroristit iskivät sairaalaan. Kuolleita 20, mahdollisesti yli 60. Loukkaantuneita 120. Uhreista suurin osa oli naisia ja lapsia.
Taleban ei ottanut raukkamaista tekoa kontolleen: se ei iske sairaaloihin. Joku kuitenkin iski. Talebanin moraali saattaa kulkea sairaalaiskuissa, mutta ylevä se ei silti ole. Sen lisäksi, että itsemurhaiskuissa on käytetty huumattuja, mielisairaita ja lapsia, on repertuaari laajentunut myös naisiin.
Erityisen kyseenalainen oli viikko sitten tehtailtu isku. Kapinalliset huijasivat 8-vuotiaan tytön viemään pommilaukun poliisin vartiointipisteeseen. Laukku räjäytettiin kauko-ohjauksella aseman pihalla. Ainoa kuollut oli tuo pieni tyttö.