Parin päivän takaisen Maaseudun Tulevaisuuden mukaan uusi työministeri Anni Sinnemäki pohtisi takuuhintaa kotimaisella puulla tuotetulle sähkölle. Haastattelun perusteella ei tosin kannata päätellä, että ministeri oli valmis lyömään asian puolesta nyrkkiä pöytään. Hän vain totesi - ilmeisesti kysyttäessä - että aiheesta "täytyy keskustella".
Keskustelu on jo menossa. Kantansa on tuonut esiin ainakin Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK. Sen mukaan puusähkön takuuhinta varmistaisi, että myös ensiharvennuspuu saataisiin metsistä energiakäyttöön. Näkemyksen ymmärtää jo siksi, että tuottajajärjestön on ajettava jäsentensä etua. Sopivan korkea takuuhinta lämmittäisi metsänomistajien mieltä ja lompakoita.
Sinnemäen jonkinasteinen myötämieli johtunee parista seikasta. Ensinnäkin Suomen pitäisi tavalla tai toisella päästä EU:n kanssa sovittuun tavoitteeseen, jonka mukaan vuonna 2020 uusiutuvan energian osuus meillä kaikesta käytettävästä energiasta on 38 prosenttia. Tavoite on kova, sillä nyt ollaan alle 30:ssä.
Toiseksi työministerin pitää jo virkansa puolesta miettiä työllisyyskysymyksiä. Puuaineksen käyttö energiantuotannossa työllistää eri vaiheissaan väkeä jo nyt, ja jos käyttö kasvaa, tulevaisuudessa vielä enemmän.
Silti takuuhinnan maksaminen puusta tuotettavalle sähkölle ei ole joka suhteessa mainio idea. Takuuhintoihin eli niin sanottuihin syöttötariffeihin kuuluu nimittäin se kiusallinen piirre, että keinotekoisesti nostetuille hinnoille pitää löytää todellisen elämän maksajat. Takuuhinnoitellun puusähkön kohdalla maksajan paikalla olisivat tietysti sähkön käyttäjät, siis esimerkiksi sadattuhannet kotitaloudet.
Puusähkön tuottajat tuskin ovat viimeinen taho, jota varma tulovirta kiinnostaa. Maassa on tällä hetkellä takuuhinta jo turpeella, vaikka esimerkiksi sen uusiutuvuus on kovin kyseenalaista. Samoin syöttötariffi on tulossa tuulivoimalle, ja biokaasukin on ollut esillä.
Syöttötariffi voi edistää uusien energiamuotojen kehittelyä ja käyttöönottoa. Esimerkiksi vähäpäästöisen tuulivoiman käyttö ei ilman sitä nousisi jaloilleen. Silti myös energian käyttäjän eli maksajan oikeudet pitää muistaa. Ne toteutuvat sitä paremmin, mitä vapaammin hinnat määräytyvät. Takuuhinta voi pahimmillaan jopa laiskistaa uusien energiamuotojen kehittelytyön, kun hyvät tulot saa heikommillakin menetelmillä. Siksi syöttötariffeista ei ainakaan pidä tehdä pysyviä.
paakirjoitus@kaleva.fi