Pääkirjoitus

Taksilaki valmisteltiin huonosti – siksi valuviat korjattava

Vuoden voimassa ollut taksilaki on heikentänyt palveluita ja ryvettänyt taksin mainetta. Sääntelyä purkanutta lakia ei kuitenkaan pidä kokonaan kumota.

Taksilakiin tiivistyy useiden hallitus kestoriesa eli huono lainvalmistelu.
Taksilakiin tiivistyy useiden hallitus kestoriesa eli huono lainvalmistelu.
Kuva: Jussi Leinonen

Vuoden voimassa ollut taksilaki on heikentänyt palveluita ja ryvettänyt taksin mainetta.

Sääntelyä purkanutta lakia ei kuitenkaan pidä kokonaan kumota. Riittää, että paljastuneet vikapaikat korjataan nopeasti.

Edellisen hallituksen läpi viemä taksilain uudistus on täyttänyt vuoden melkoisen keskustelumyllyn keskellä. Laineet käyvät yhä korkeina, mikä ei ole ihme.

Silloisen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin (kesk.) liikennekaaren osana esittelemä taksilaki on käytännön elämässä osoittautunut monilta osin täysin toimimattomaksi.

Kevään eduskuntavaaleissa oppositiopuolueet nostattivat kansalaismekkalaa lakia vastaan. Nyt kannattaisi kuitenkin rauhoittua ja ryhtyä miettimään, millä tavalla taksilaista saadaan korjaamalla parempi. Kaikkea lain sisältöä ei kannata muuttaa.

Bernerin lähtökohtana lakiuudistuksessa oli sääntelyn vähentäminen ja vanhan taksilain aikaansaaman melkoisen suljetun kiltajärjestelmän purkaminen.

Lupasääntelyn vuoksi uusien yrittäjien oli miltei mahdotonta päästä harjoittamaan taksielinkeinoa. Vika ei suinkaan ollut taksiyrittäjissä itsessään vaan lain kirjaimessa.

Berner haki uudella lailla väljempää toimintakulttuuria ja kevytrakenteisempaa yritteliäisyyttä.

Suomessa vallitsi laaja yhteisymmärrys siitä, ettei entinen taksilaki ollut enää ajan tasalla. Erilaiset taksin tilaussovellukset ja uudenlaiset Uberin kaltaiset toimintamallit olivat horjuttamassa liikennepalveluita. Laki pitää saattaa ajan tasalle.

Muistettakoon vielä, että eduskunta hyväksyi lain huhtikuussa 2017 selvin numeroin äänin 100–50. Istunnosta oli poissa 49 kansanedustajaa.

Bernerin nimeä kantavaan lakiin jäi merkittäviä valuvikoja, jotka alkoivat paljastua melko nopeasti viime heinäkuussa.

Siinä missä palveluiden piti parantua, ne huononivat. Varsinkin maaseudulla alkoi liikkua yhä vähemmän takseja, kun päivystysvelvoitetta ei enää ollut.

Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle taksilaki oli kohtalokas kevään vaaleissa. Moni syrjäseutujen asukas hämmentyi huomattuaan taksipalveluiden heikentyneen tai jopa hävinneen kunnastaan kokonaan – ja hintojen nousseen.

Hintojen odotettu lasku kääntyikin matkustuksen kallistumiseksi, vaikka automäärä lisääntyi. Eri taksiyrittäjien hintavertailusta tuli mahdotonta. Moni ei osannut käyttää puhelimeen ladattavia sovelluksia tai laskea miten saa edullisimpia kilometrejä.

Vakavin kysymys on verottajan pöydällä. Verohallinto selvittää parhaillaan, onko alalle pesiytynyt veronkierto ja kuititta ajo. Taksin maine on Suomessa on saanut kolhuja.

Taksilakiin tiivistyy useiden hallitusten kestoriesa eli kiireestä johtunut huono lainvalmistelu. Kun kaikkia vaikutuksia ei tahdota tai pystytä ottamaan huomioon, laki säädetään enemmän tai vähemmän raakileena.

Harvoin kuitenkaan on nähty taksilain kaltaista kulkemista suoraa reittiä ojasta allikkoon.

Paluuta entiseen ei silti ole. Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ei pidä kumota Bernerin lakia, vaan selvittää asiantuntijavoimin jokainen vikakohta ja laatia korjaava lakipaketti.