Saksalaisen Frankfurter Allgemeine Sonntagszeitungin mukaan Kreikkaa edustaneet virkamiehet käyttäytyivät apulaisvaltiovarainministerien kokouksessa Brysselissä viime torstaina kuin ”pahaiset taksikuskit kysellen vain, koska rahaa on tulossa”. Kreikkalaisilla ei lehden mukaan myöskään ollut mitään halua keskustella esimerkiksi virkamiesten eläkkeiden leikkauksista.
On jälkijättöistä hurskastelua äimistellä kreikkalaisten käyttäytymistä.
Ennemminkin voisimme äimistellä omaa käytöstämme. Vuosikymmenet olemme rampanneet Kreikan lomakohteissa – niin, ihastelemassa maan kauneutta – mutta myös nauttimassa halvoista hinnoista. Rantatavernojen ruokaa on mussuteltu halpuutta ihastellen ja kotiin on tultu ylihalpa nahkatakki harteilla.
Kirjoittiko saksalaislehti silloin, tai me täällä Suomessa, että miten tämä on mahdollista? Miksi Kreikassa ei saa kuittia maksamastaan palvelusta? Miksi kreikkalaisten palkat ovat muka niin pieniä? Kuka vetää välistä tai minne raha valuu?
Paheksuttiinko, ihmeteltiinkö tai otettiinko selvää? Eipä juuri.
Kreikka on historiansa pahimman kriisin kourissa, ja tuota kriisiä myötäelämme me muut euroalueen maat halusimmepa tai emme.
Kreikkalaisten käytöksen ihmettely ja vertailu taksikuskeihin on turhaa.
Yhteisestä kriisistä on vain opiksi otettavaa.