Kun ottaa taksin Ruotsissa, täytyy valita. Taksitolpalla odottaa yleensä joukko eri yhtiöiden autoja, ja kyytiä tilatessakin on päätettävä, mihin tilauskeskukseen soittaa. Jos valinta osuu kohdalleen, saa hyvää palvelua sopuhintaan, mutta väärin valitessaan voi joutua maksamaan enemmän ja vielä neuvomaan tietä kuljettajalle.
Ruotsissa luovuttiin taksielinkeinon sääntelystä jo vuonna 1990. Tuolloin loppuivat esimerkiksi hinnoittelun ja taksilupien määrän sääntely. Aiemmin viranomaiset päättivät lähes kaikesta takseihin liittyvästä.
Suomessakin on vireillä muutoksia taksijärjestelmään. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä ehdotti kesällä muun muassa taksilupien tarveharkinnasta luopumista.
Ruotsissa sääntelyn purku johti aluksi ongelmiin, kun alalle tuli äkkiä paljon uusia yrittäjiä, hinnat vapautuivat ja kuljettajien kelpoisuuden testaus lopetettiin. Ruotsin taksiliiton tiedotuksesta vastaava Gustaf Holgerssonin mielestä viranomaiset eivät hoitaneet valvontaa.
"Ongelmat nähtiin kyllä suurelta osin etukäteen", hän sanoo.
Ongelmien ilmettyä sääntöjä on kiristetty, mutta kilpailu on yhä varsin vapaata.
Nyt takseja saa
"Sääntelyn purkamisen jälkeen taksimatkojen hinnat ovat nousseet kuluttajahintaindeksillä korjattuina noin 30 prosenttia. Samalla laatu on alkuvaiheen ongelmien jälkeen kohonnut huomattavasti", Holgersson kehuu.
"Autojen saatavuus on parantunut valtavasti ja autokanta on paljon parempi. Vakavissaan toimivat tilauskeskukset kouluttavat kuljettajiaan esimerkiksi liikenne- ja palvelutaidoissa sekä paikallistuntemuksessa", Holgersson sanoo.
Kehitys on huomattu myös Ruotsin kilpailuvirastossa.
Asiakkaat, joiden kanssa olemme puhuneet, sanovat, että nykyään voi todella saada taksin. Autoja on ja ne tulevat, kun tilaa. Ennen ei aina vastattu edes tilauspuhelimeen, kertoo kilpailuviraston tiedotussihteeri Jimmy Dominius.
Holgersson myöntää, että autoa on edelleen vaikea saada esimerkiksi yleisinä juhlintaöinä.
Ruotsin taksien määrä on sääntelyn jälkeisen huiman nousun jälkeen hieman laskenut ja tasaantui pari vuotta sitten reiluun 14 000:een. Ala keskittyy, sillä yhden ja kahden auton yhtiöt vähenevät ja yli 20 auton yhtiöt hankkivat lisää autoja. Silti noin 70 prosentilla firmoista on vain yksi auto.
Monenlaisia yrittäjiä
Palvelun paraneminen ei koske kaikkia yhtiöitä. Ruotsin vajaan 8 000 taksiyhtiön joukossa on monenlaista yrittäjää.
"Nykyään on tiedettävä, millaisen yhtiön taksia käyttää. Vähän niin kuin ruokakaupassa täytyy tietää, haluaako ruotsalaisen häränfileen vai brasilialaisen", Holgersson vertaa.
Tukholmassa kuulee kertomuksia outojen pikkufirmojen takseilla tehdyistä matkoista, joissa kilometrihinta onkin moninkertainen totuttuun verrattuna tai laivaterminaalista haettua ulkomaista matkustajaa kierrätetään parin ylimääräisen mutkan kautta.
Joukossa on vapaamatkustajia, jotka tekevät mitä huvittaa. Ne vievät luottamusta koko taksialaan, Holgersson sanoo.
Vapaamatkustajilla hän tarkoittaa liittoutumiin tai taksikeskuksiin kuulumattomia, yleensä yhden auton ja yhden ihmisen yrityksiä. Holgersson muistuttaa, että missään tapauksessa kaikki taksialan pienyrittäjät eivät ole epärehellisiä.
Veronkierto yleistä
Ruotsin hallituksen tuoreen selvityksen mukaan alalla on paljon esimerkiksi veronkiertoa. Ruotsin verovirasto on arvioinut, että taksiliiketoiminnan vuosittaisesta liikevaihdosta peräti 20-25 prosenttia ei tule sen tietoon. Kyse on noin 450 miljoonasta eurosta.
Alan suurimpia ongelmia ovat niin sanotut pimeät taksit eli autot, jotka kuljettavat ihmisiä maksusta ilman asianmukaisia lupia. Niiden yhteydessä on ilmennyt muutakin vakavaa rikollisuutta, kuten ryöstöjä ja raiskauksia, hallituksen selvityksessä kerrotaan.