Hotellit muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita. Parturit muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita. Laskettelukeskukset muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita.
Taksit muuttavat hintojaan niin, että pärjäävät edes jotenkin, lähes kaikki valittavat ja jopa virastot alkavat tutkia asiaa.
Säänneltyä taksia kirottiin aikanaan, ja nyt, kun ala on vapaa, vapaata taksia kirotaan jopa enemmän. Nyt ollaan kovasti jälkiviisaita, kun asiat ovat edenneet siten kuin ala itse ennusti.
Jo ihan sen ymmärtäminen auttaisi, että taksihinnat eivät olleet erityisen korkeita aiemminkaan. Kyky käsittää, että sääntely piti niitä keinotekoisesti alhaalla.
Suomen taksi oli Pohjoismaiden halvin, sääntelyn vapauttamisen olisi pitänyt tehdä siitä Pohjoismaiden selvästi halvimman? Ei. Taksin kate sääntelyn alla oli jo olematon. Palveluiden parantuminen, uudet innovaatiot ja enimmäishinnan poisto olisi tehnyt olemattomasta vielä olemattomamman, saaden jo vuosia nousseen kuluttajahinnan laskuun?
Milloin suomalainen kuluttaja ymmärtää sen, että taksipalveluja on mahdotonta järjestää (puhtain keinoin) juustohampurilaisen hinnalla? Suomi on kallis maa, jossa autoilu ja yrittäminen on vieläkin kalliimpaa. Tällä kaavalla ei saada halpaa taksia.
Taksia käytetään kyydin tarpeen takia. Sitä käytetään kiireessä, pakosta tai vieraalla paikkakunnalla. Sitä käytetään heti. Sääntelyn vapauttaminen ei hyödytä kuluttajaa, siitä hyötyy vain ja ainoastaan myyjä.
Markkinataloudessa taksialalla tulee tilanteita, jolloin kuluttajalla on vain kaksi mahdollisuutta: maksaa riistohinta ja mennä. Jättää maksamatta, olla menemättä ja menettää jopa enemmän.
Ministeriö on esittänyt sääntelyn alla olevia ongelmia, kuten sen, että maalla ei ollut enää takseja saatavilla tulevaisuudessa. Uuden lain piti parantaa tätä. Onko se parantanut? Ei, se on jopa vienyt viimeisetkin. Asemapaikkojen ilmoittaminen nykyään on vain muodollisuus. Liikennelupa ei enää velvoita mihinkään.
On huvittavaa lukea ministeriön, Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Trafin julkaisuja jopa 4 000 uudesta taksiluvasta. Viranomainen ei vain tiedä missä, milloin ja miten luvan saaneet toimivat tai toimivatko lainkaan.
Entäpä taksialan tarjonta? Yksittäisen toimijan ”yksikkömäärät” ovat pienentyneet. Lisäksi kilpailevat keskukset eivät kommunikoi keskenään. Tieto ei liiku kilpailijoiden kesken. Autoja on ehkä jonkin verran enemmän, mutta yhden tilausnumeron takaa niitä löytyy entistä vähemmän.
Kaikki nämä edellä mainitut asiat olivat tiedossa. Dataa oli saatavilla. Vertailukohtia oli. Hinnat eivät laske, tarjonta saattaa parantua vain kasvukeskuksissa ja ala on täysin suurten yhtiöiden hallussa.
Taksiyhtiöiden ei pidä ottaa kaikkia halukkaita taloon. Jo nyt saattaa käydä niin, että kuluttaja tilaa x yhtiön taksin ja saakin toisen b yhtiön tarroilla varustellun taksin. Vähän kuin Hesburgerissa tilaisi kerrosaterian ja saisikin Big Macin.
Onneksi oli suomalainen luotettava taksi...
Jukka-Pekka Kukkonen
tradenomi, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.