Kristillisdemokraattien Bjarne Kallis ei kuulu presidentinvaalien ennakkosuosikkeihin, mutta kampanjansa avauksessa hän ainakin hetkeksi onnistui herättämään koko valtakunnan huomion. Jos keskustan europarlamentaarikon Hannu Takkulan marssittaminen Kalliksen kansalaisvaltuuskunnan johtoon oli kristillisdemokraateilta nokkela oivallus, niin keskustalle se oli uusi takaisku jo muutenkin nihkeästi sujuvassa vaalityössä.
Takkulan lipeäminen kilpailijan taakse ei ehkä ole pääministeri Matti Vanhasen presidentinvaalityön kannalta ratkaisevaa, mutta kiusallista kyllä. Takkulahan sanoo keskustan unohtaneen alkuperäiset, kristilliset arvonsa, joita moni keskustan tukija edelleen pitää korkeassa arvossa. Takkula tuskin onnistuu kuitenkaan viemään suurin joukoin keskustan äänestäjiä perässään Kalliksen taakse, sillä keskustalaiset ovat myös perinteisesti erittäin puolueuskollisia.
Takkula on tehnyt ratkaisun, johon hänellä on täysi oikeus. Aktiivipoliitikolta loikka toisen puolueen presidenttiehdokkaan näkyväksi tukijaksi on silti erikoinen. Puolueissa käydään jatkuvaa kamppailua linjasta, mutta vähemmistöön jääneet pysyvät yleensä ainakin julkisesti lojaaleina omalle puolueelleen. Takkulan uutta vetoa tuskin ymmärretään keskustassa. Jo pari vuotta sitten hän aiheutti hämmennystä vuodettuaan julki keskustan työvaliokunnan pöytäkirjan, joka vauhditti Anneli Jäätteenmäen eroa.
Takkulalle on jo näytetty ovea. Itse hän on sanonut, ettei aio erota keskustasta. Käytännössä hän on kuitenkin ajanut itsensä nurkkaan, ja on vaikea nähdä, miten hän pääsee sieltä kunniallisesti pois.