Jännittävien vaalien jälkeen nyt seurataan sitten jännittäviä hallitustunnusteluja ja -kyselyjä kunnes alkavat jännittävät hallitusneuvottelut. Jännitystä hieman tosin lievensi tunnustelija Jyrki Kataisen (kok.) ottama aikalisä, mikä siirsi neuvottelujen alkamista reilun viikon päähän.
Se tarkoittaa, että hallituksen muodostumisen kriittisin kysymys - kanta tuesta Portugalille - ehtinee mennä ohi. Vastuun siitä ottaa eduskunta. Haljulta ratkaisulta se tuntuu. Lienee niin kuin Katainen sanoi: "mitä muutakaan olisi voitu tehdä?"
Jos Portugali-asia olisi koetettu tunkea hallitusneuvotteluihin, uusi hallitus ei ehkä olisi syntynyt kolmen suuren pohjalta. Olisi kenties lähdetty neuvottelemaan joko ilman perussuomalaisia tai jopa ilman kokoomusta SDP:n Jutta Urpilaisen johdolla.
Oltiinpa perussuomalaisten jyrkästä Portugali-kannasta mitä mieltä tahansa, olisi kummallista, jos ison vaalivoiton saanut puolue jäisi ulos hallituksesta.
Nyky-Suomeen ei sovi tyyli, joka vallitsi menneinä vuosikymmeninä. Mitä te teette sillä vaalivoitolla, kyseli keskustan Johannes Virolainen kokoomukselta tv:n vaalivalvojaisissa.
Nykymenon valossa vasta omituista olisi, jos suurin puolue joutuisi jäämään oppositioon.
Erikoinen on myös tämä ratkaisu, jossa ulkoistetaan vaikea asia tulevalta hallitukselta eduskunnalle.
Timo Soinin käytöksessä vappuna oli nähtävissä vastuunoton ja vaalilupausten vaikeutta. TV-haastatteluissaan ja lehtilausunnoissaan hän pehmensi Portugali-kantaansa eli käänsi takkinsa.
Todennäköisesti uudet kansanedustajat, muu puolueväki ja kannattajat saivat puoluejohtajan maanantaina palaamaan takaisin jyrkkiin kantoihinsa. Siis muiden puolueiden ilkkuma takinkäännön maailmanennätys rikottiin kaksisuuntaisesti.
Perussuomalaisten kannattajat taisivat olla ratkaisevimmassa asemassa. Kuka tahansa ärähtää, jos annetut vaalilupaukset vaihdetaan vaalien jälkeen ihan toisiksi. Toisaalta: kannattiko ajaa itsensä niin tiukkaan umpikujaan Portugali-kannoilla? Sitten vaalivoitosta ei olisi tullut ehkä se j:llä alkava.
Kolmen suuren hallitus saattaa vielä muotoutua, vaikka alkuvaikeuksia näyttää olevan. Jos Portugali saadaan ohi, ei liene luvassa niin suuria erimielisyyksiä, etteivätkö osapuolet saisi sopivia kompromisseja aikaan. Demareiden tiukka reunaehto eläkeiästä tuskin nousee kynnyskysymykseksi.
Niin kauas kuin muisti jaksaa, valtioneuvostoon on valittu ministeri Oulun vaalipiiristä ja Lapista tai vähintään toisesta lukuunottamatta Holkerin hallitusta vuosina 1987-1991.
1970-luvun taajaan vaihtuneissa hallituksissa oli Matti Ahteen (sd.) ja Ahti Pekkalan (kesk.) mukanaolo lähes salettia. Jos ei muita joskus sattunut olemaan, ainakin Keminmaan Paavo Väyrynen (kesk.) puolusti pohjoista.
Jos ministeriltä vaaditaan eduskuntakokemusta, tulevan hallituskoalition Oulun vaalipiirin kansanedustajista sitä ei ole monella. Kokenein on oululainen Esko Kurvinen (kok.), kaksi kautta.
Seuraavaksi tulee kajaanilainen Pentti Kettunen (ps.) yhteensä kuusi vuotta. Kajaanilaisella Raimo Piiraisella (sd.) on takana puoli kautta.
Kurvinen ei itse ainakaan ulospäin elättele toiveita ministeriydestä, sillä moni edellisessä hallituksessa kunnostautunut ministeri on jonossa kärkisijoilla. Alueellisuuden edelle ministerivalinnoissa menevät tietysti asiaosaaminen ja usein myös sukupuolten tasapaino.
Ei ole sananhelinää, että hallituksessa tarvitaan ministeriä tai mieluiten ministereitä pohjoisesta. Ministerin tehtävä ei ole huolehtia oman alueensa etuja omalla toimialallaan, mutta niin on usein tapahtunut.
Tärkeitä ovat hallituksen keskustelut ja yleiset linjanvedot, mihin tarvitaan näkökulmia joka puolelta Suomea. Tällä kertaa saattaa käydä niin, että Oulun vaalipiiriin ei saada omaa ministeriä. Toivottavasti niin ei käy.