Ta­ka­vuo­sien me­nes­tys­ur­hei­li­ja Ka­ro­lii­na Lundahl päätyi kiel­ten­opet­ta­jak­si Ruot­siin – hän mieltää itsensä yhä ou­lu­lai­sek­si

Karoliina Lundahl vierailee nykyään Oulussa muutaman kerran vuodessa.

Kuva: Janne Körkkö

Oulun Pyrinnön ainaisjäsen Karoliina Lundahl mieltää itsensä edelleen oululaiseksi, mutta Oulussa hän käy enää muutaman kerran vuodessa.

Isän ja miehen työt ovat vieneet Helsingissä syntynyttä tyttöä kaupungista toiseen läpi elämän. Tutuiksi ovat tulleet Tampere ja Dallas, ja tietenkin myös Oulu, josta Leppäluotojen suku on kotoisin.

Nykyinen koti löytyy Upplands Väsbystä, josta pääsee Tukholmaan noin kahdessakymmenessä minuutissa. Kahden pojan äiti työskentelee Ruotsissa peruskoulunopettajana.

Karoliina Lundahl muistetaan urheilu-urastaan, joka toi hänelle roppakaupalla arvokisamitaleita painonnostossa ja kassillisen SM-mitaleita kuulantyönnössä.

Mitaleiden ja ennätysten lisäksi mukaan on tarttunut kopallinen kielitaitoa. Suomen lisäksi Lundahlilta sujuvat niin englanti, saksa kuin ruotsikin.

Ruotsin kielen hän opetteli muutettuaan länsinaapuriin.

– Kielitaito on todella arvokasta. Sitä ei saa ostettua, Lundahl muistuttaa.

Monipuolista liikuntaa

Liikunta ja urheilu tulivat Karoliina Lundahlin kuvioihin heti lapsesta lähtien. Ouluun muutettuaan tyttö harrasti muun muassa uintia, pikaluistelua ja telinevoimistelua.

Yksi laji vei toisen pariin. Voimistelun kautta löytyi yleisurheilu, ja yleisurheilun voimaharjoittelun kautta painonnosto. 20-vuotiaana nuori urheilija kilpaili ensimmäisen kerran painonnostossa. Hän edusti Oulun Pyrintöä piirinmestaruuskisoissa.

Painonnostouran saavutukset ovat jälkeen päin häkellyttävää luettavaa: 12 MM-mitalia, 19 EM-mitalia, yhdeksän Euroopan ennätystä ja yksi maailmanennätys.

Yhtenä urheilu-uransa kovimmista saavutuksista Lundahl pitää kuitenkin 45 kultamitalin sarjaa SM-kisoissa. 15 vuoden ajan hän voitti mestaruudet sekä tempauksessa, työnnössä että yhteistuloksessa.

– Se on haastavaa, että 15 vuotta perättäin ei ole loukkaantunut tai sairas. Matkustin aika monta kertaa meren takaa kisoihin. Ja pitäähän kisoissa saada tulos – ja sen lisäksi pitää vielä voittaa, Lundahl nauraa.

Ura loppu tuli yllättäen salilla

Yhdenkään urheilijan ura ei koostu pelkistä onnistumisista. Karoliina Lundahlin uran kovin paikka oli Sydneyn vuoden 2000 olympiakisoissa. 32-vuotias urheilija lähti kisaan mitali mielessään.

– En ollut koskaan epäonnistunut arvokisoissa, mutta jäin ilman tulosta. Olin kunnossa, mutta ei ollut minun päiväni. Pettymyksen jälkeen tajusin, että kisoja ei olisi ensi vuonna.

Nyt 18 vuotta myöhemmin tilannetta voi tarkastella uusin silmin.

– Normaali taktiikkani arvokisoissa oli, että pärjätäkseen pitää nostaa Suomen ennätys. Vasta kisan jälkeen katsoin, että mihin se riitti.

– Olympialaisissa poikkesin normaalista arvokisataktiikasta ja lähdin hakemaan mitalia.

Ura ei loppunut olympiapettymykseen, vaan jatkui vuoteen 2003 asti.

– Yhtenä aamuna tein kotisalilla vauhtipunnerrusta 70 kilon painoilla, mutta tuntui, etten saa niitä ylös. Mietin, mitä ihmettä teen. Sillä hetkellä laskin raudat maahan ja otin käsituet pois. Istuin olohuoneen sohvalle ja tajusin, että se oli siinä.

Urheilu-uran loppuminen ei kuitenkaan merkinnyt Karoliina Lundahlille urheilusta luopumista. Hän on työskennellyt Suomen painonnostoliitossa ja vetää edelleen valmentajakoulutuksia oman työnsä ohessa.