Keskiviikkona ruokakaupassa vastaan asteli vanha tuttu herrasmies, joka on seurannut Kärppiä jo vuosikymmeniä läheltä ja kaukaa. Enimmäkseen läheltä, koska viime vuosina Kärpät on voidellut kannattajansa niin kullalla, hopealla kuin pronssilla. Kuusi SM-mitalia putkeen on kohta 34 vuotta täyttävän SM-liigan ennätys.
Nyt tämä samainen herrasmies aikoo seurata Kärppiä kauempaa - vaikkapa vain radioselostusten välityksellä. Hänen uskonsa tähän kevääseen on jo mennyt, vaikka yhtään pudotuspeliä ei vielä ole pelattu. "Niin sydämetöntä on ollut", hän puuskahti.
Play off -korttiin varatuille rahoille on kuulemma nyt muuta käyttöä.
Tämä valistunut kärppäkannattaja ole ajatustensa kanssa yksin. Heitä on varmaan kymmeniä, ellei jopa satoja.
Lähihistoria kaukalossa antaa varoittavan signaalin.
Kärpät ei ole tällä kaudella ollut hengeltään, pelitavaltaan ja taidoiltaan lähellekään se sama pohjoinen pikkupeto, joka takavuosina käänsi väkisin kaikki tiukat ottelut edukseen - vaikka viimeisellä sekunnilla.
Huikein on ollut kevään 2007 joukkue, joka vei play off -potin otteluvoitoin 10-0. Uudestaan: siis yhtään ottelua häviämättä.
Mestaruussaunan lauteilla pelaajat olivat yhtä mieltä pudotuspeleistä. Sadan asteen lämmössä mieliin hiipi hätkähdyttävä tunne, joka valtasi kaikki. Tunne, ettei kukaan voinut voittaa heitä.
Nyt Kärpät on ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen tilanteessa, että sillä ei ole puolivälierissä kotietua. Merkitystä vai ei? Ehkä ei kaukalossa, mutta kassavirrassa kyllä.
Vastakkain ovat Lukon ja Tapparan ohella kauden suurimmat alisuorittajat, joten tietty epävarmuus heiluttaa jo valmiiksi molempia leirejä.
Kärpät ja Jokerit edustavat pelaajapalkkioissa mitattuna SM-liigan jättiläisiä, mitä on välillä vaikea uskoa. Kallispalkkaiset pelaajat ovat aina välillä viettäneet vapaapäiviä ja tarjoilleet yleisölle sekasortoa, ahdistusta ja epäuskoa.
Pudotuspeleissä on se hyvä puoli, että pelaajat eivät voi piiloutua minkään tekosyyn taakse. Ei siis minkään. Kaikkein naurettavin tekosyy kuuluu näin: "Me emme olleet valmiita, vastustaja - tai kaveri, niin kuin nykykielellä hienosti ilmaistaan - oli".
Jos näihin ei peleihin ei pelaaja, valmentaja tai joukkue ole valmis, milloin sitten? Oikea syy löytyy vaikka käytävän hissistä. Muun muassa sieltä niitä peilejä löytyy.
Jo säälipleijareissa ja play out -peleissä on paukuteltu yllätyksiä, joten miksipäs ne tähän loppuisivat.
Tarjolla on kaikkien aikojen play off -kevät pitkine ottelusarjoineen, sillä puolivälieristä niistä tuskin yksikään menee poikki 4-0.
Kaikki siis ei välttämättä ole niin, miltä se näyttää. Yllätykset kuuluvat joukkueurheilun yhtä säännöllisesti kuin trullit pääsiäiseen.
Ehkäpä sitä play off -korttiin satsaamista kannattaisi vielä harkita...
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi