Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.
Viime viikolla käytyjen budjettineuvottelujen merkittävin linjaus lienee täyskäännös veropolitiikassa; maltillisten veronkevennysten ajasta on nyt siirrytty veronkiristysten aikaan.
Kehitys on odotettua. Julkinen talous velkaantuu vauhdilla, kuntatalous osoittaa paikoin täydellisen kriisiytymisen merkkejä ja väestön ikääntyminen luo omat rajoitteensa työrahoitteiselle hyvinvoinnille.
Päättäjät ovat risteyksessä, josta haarautuvat tiet ovat kaikki kuoppaisia. Kaikki keinot on otettava käyttöön; on kiristettävä veroja, alennettava menoja esimerkiksi leikkaamalla etuuksia ja palveluita ja löydettävä jostakin uusia tuloja ja uutta kasvua. Muutoin edessä on kylmää kyytiä.
Verotuksen kiristäminen lienee vaihtoehdoista lyhyellä tähtäimellä se vähiten kirpaiseva. On kuitenkin muistettava, että kestävä ratkaisu tämäkään ei ole. Suomalaista palkansaajaa verotetaan edelleen kireästi. Välillisten verojen korotukset ovat varmasti parempi vaihtoehto kuin yleinen tuloverojen nosto. Kansalaisten kukkarosta ja kulutuksesta nämäkin eurot ovat viime kädessä pois.
Kaikki huomio pitää nyt kiinnittää uuden kasvun etsimiseen. Tällä en kuitenkaan tarkoita välttämättä uusien menestysklustereiden löytämistä ja kumisaapastehdas-tuhkimotarinaa. Fundamentalistien mielestä vain vientieurot ovat oikeaa riihikuivaa. Näin voi ollakin, mutta luomalla uusia työpaikkoja kotimarkkinavetoisesti vaikutamme enemmän yhtälön muihin hyvinvoinnin tekijöihin.
Työssäkäyvä, työkykyinen ja työikäinen suomalainen tarvitsee vähemmän verorahoitteisia suoria tulonsiirtoja kuin esimerkiksi työtön tai kansaneläkeläinen. Samalla työssä käyvällä on enemmän edellytyksiä hoitaa osa palvelutarpeestaan nettopalkallaan. Näin hän on omalta osaltaan säilyttämässä julkisten palvelujen tasoa heille, joilla ei tätä mahdollisuutta ole. Kaiken lisäksi kaikki tehty työ luo hyvinvointia myös kaikille muille suomalaisille.
Kaikki työ on tärkeää. Mietipä hetki ja yritä keksiä sellainen ammatti tai työtehtävä, jota ilman yhteiskunta tulisi pidemmän päälle toimeen? Jos jätetään laskuista pois laiton toiminta, ei käteen juuri vaihtoehtoja jää.
Mistä niitä työpaikkoja oikein tulee?
Hyvinvointi tarvitsee lisää työn teettäjiä, ei vain sen tekijöitä. Faktat yksityisen työn hyvinvointia kasvattavasta vaikutuksesta ovat selviä. Kotitalousvähennys on sekä luonut työpaikkoja että helpottanut monen arkea. Lisäksi paljon harmaata taloutta on siirtynyt verotuksen piiriin. Vähennysoikeutta on laajennettu, mutta se on edelleenkin rajoitettu eikä tarjoa lähellekään kaikille kotiapua tarvitseville kotitalouksille mahdollisuutta hankkia apua arkeensa.
Kotipalveluiden ostomahdollisuuksien ja kotitalousvähennyksen painottaminen hyvinvointipalveluihin sekä tarjonnan paraneminen ovat mitä parasta yhteiskuntapolitiikkaa. Tällaiset ratkaisut auttavat ikäihmisiä asumaan pitempään kotonaan, keventävät työssäkäyvien ikäluokkien arkea sekä antavat edelleen leijonanosan kotitöistä tekeville naisille mahdollisuuden omalla työllä ansaittuun hengähdysaikaan ja lepoon.
Toisaalta julkiselle terveydenhoitojärjestelmällemme on tehtävä pikaisesti jotain, jotta sairaat saisivat tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa. Ikäihmisten tilanne, joka on ainakin osassa maata huono, on saatava paremmalle tolalle. Jokainen ihminen ansaitsee arvokkaan vanhuuden.
Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on löydettävä tasapaino yksilön oikeuksien ja vastuun välille. Julkisin varoin, muttei välttämättä julkisen sektorin toimesta, tarjottavat palvelut pitää kohdentaa ensisijaisesti niitä eniten tarvitseville. Laadukkaista palveluista voidaan periä myös kohtuullisia omavastuumaksuja, vaikka valtionverotuksen progressio hoitaakin suuren osan kansalaisten "tasa-arvotyöstä". On yritettävä noudattaa oikeudenmukaisuuden periaatetta; kullekin taakka sen mukaan, minkä hän on kykeneväinen kantamaan.
Yksi avainkysymys on se, miten väestö saadaan aloittamaan työuransa nykyistä aiemmin, tekemään työurallaan keskimäärin enemmän ja keskimääräistä tuottavampia työtunteja ja jatkamaan työuraansa pidempään. Vain näin voidaan pitää yllä talouskasvua, muuten uhkaa hyvin hitaan kasvun ja rapautuvan hyvinvointivaltion kierre. Talouden kasvu hidastuu vääjäämättä, kun työvoima supistuu väestön ikääntyessä.
Työeläkejärjestelmämme on kestävällä pohjalla ja kykenee turvaamaan kohtuullisen eläketurvan. Lisäksi tulevat seniorit ovat usein olleet kaukaa viisaita ja omaehtoisesti varautuneet lisääntyviin eläkepäiviinsä. Suomalaisilla on yli 600 000 vapaaehtoista eläkevakuutussopimusta, joilla he täydentävät lakisääteistä työeläketurvaansa.
Julkisen talouden kestävyysvaje johtaa lakisääteisen sosiaaliturvan niin sanottujen turvavajeiden kasvuun. Lakisääteisen turvan ongelmat lisäävät mahdollisuuksia kattaa osa kansalaisten omalle vastuulle jäävästä vajeesta vapaaehtoisesti säästämällä tai vakuuttamalla.
Tämä kuitenkin vaatii, että vapaaehtoiselle turvalle luodaan markkinat julkisen turvan täydentäjänä. Näin palveluihin saadaan myös monipuolisuutta käyttämällä entistä enemmän hyväksi yksityisiä yrityksiä ja kolmatta sektoria.