Taivalkosken Näyttämön Peppi Pitkätossu on ollut ohjaajalleen Kati Männistölle ja nuorille näyttelijöilleen suururakka. Lukemattomien roolien ja kohtausten sekä väliaikoineen lähes kaksituntisen esityksen kasaaminen ei ole helppo tehtävä. Mutta helpolta ja sujuvalta katsojasta ensi-illassa kuitenkin tuntui.
Tukevana apunaan ohjaajalla olivat musiikista ja lavastuksesta vastannut Asko Räisänen. Nuorten näyttelijöiden Peppi-laulut raikuivat alkulaulun kainouden jälkeen raikkaasti. Erityisesti jäi mieleen yleisöltä vilpittömät taputukset saanut koulukohtauksessa Pepin ja koululaisten rap-laulu koulunkäynnin ihanuudesta.
Asko Räisäsen lavastus loi Peppi-näytelmän lukuisille kohtauksille toimivat puitteet ja samalla lavastus henki Huvikummun valoisuutta sekä iloisuutta. Näyttelijöille tehdyt lukuisat puvut ja osuvat meikit ansaitsevat myös kiitoksen.
Mutta mitä Peppi Pitkätossu ei olisi ilman napakkaa, iloista aja suulasta Peppiä. Jos Pepiksi ei ole osuvaa näyttelijää niin näytelmän valmistamisen ja esittämisen kannattaa unohtaa. Tässä kohdin taivalkoskelaiset onnistuvat mitä parhaiten.
Heli Liedes Peppinä osaa olla juuri sitä mitä Pepin esittäjältä kaivataan. Ja kaiken lisäksi hän oli myös innokkaasti muita tepposiin yllyttävä Peppi. Suvi Vääräniemi Annikana ja Susanna Vääräniemi Tommina olivat niin Annika ja Tommi kuin olla voivat, kilttejä ja Pepistä huolehtivia.
Vaan eivät heistä jääneet jälkeen muutkaan huvikumpulaiset.
Ainoa asia, joka esityskokonaisuudessa ja ohjaajantyössä aika ajoin häiritsi oli joukkokohtausten väljähtyneisyys. Niihin olisi toivonut enemmän sitä samaa ytyä mitä oli nuorten näyttelijöiden roolisuoritusten kohdalla.
Seuraavan kerran Taivalkosken teatterissa nähdään Peppi Pitkätossun hulvatonta menoa: 6.5., 7.5., 10.5., 14.5. ja 16.5