Tai­val­kos­kel­la ka­las­tel­laan kaak­ku­rei­ta

Lintuharrastaja Tuomo Uusitalo työntää pienen kumiveneen vesille ja lähtee soutamaan vetäen mukanaan verkkoa, jota rannalla seisova Jani Suua päästelee puikkarilta.

Rengastaja Jani Suua peittää kaakkurin pään, jotta lintu rauhoittuisi rengastuksen ajaksi. Painoksi vaaka näyttää 1 250 grammaa, joka kirjataan ylös.
Rengastaja Jani Suua peittää kaakkurin pään, jotta lintu rauhoittuisi rengastuksen ajaksi. Painoksi vaaka näyttää 1 250 grammaa, joka kirjataan ylös.

Lintuharrastaja Tuomo Uusitalo työntää pienen kumiveneen vesille ja lähtee soutamaan vetäen mukanaan verkkoa, jota rannalla seisova Jani Suua päästelee puikkarilta.

Miehet ovat tavoittelemassa hieman harvinaisempaa saalista. Tulevat saaliit, kaksi kaakkurinpoikasta, uiskentelevat pienen lammen vastarannalla seuraillen epäluuloisesti ihmisten touhuja.

Vetäydymme rantapuiden suojaan, kun Uusitalo alkaa hitaasti soutaen painostaa lintuja verkon suuntaan.

"Tällainen pyöreä ja kohtalaisen kookas lampi voi olla joskus vaikeakin paikka", kertoo Suua.

"Pitkän ja kapean lammen voi katkaista verkoilla, jolloin pyynti tapahtuu yleensä nopeasti."

Lampea kiertävät poikaset kulkeutuvat verkon luo, sukeltavat ja samassa osa verkkoa katoaa veteen. Toinen poikanen pulpahtaa näkyviin verkon vieressä. Toinen sukeltaa verkon ali ja nousee näkyviin väljemmillä vesillä.

Suua vetää verkon varovasti maihin, irrottaa vihaisesti käsiä nokkivan lintunuorukaisen verkosta ja nostaa reppuun rauhoittumaan. Verkot lasketaan uudestaan ja muutaman minuutin kuluttua on toinenkin poikanen maissa.

Suua asettaa kaakkurin selälleen maahan ja asettaa sille renkaan nilkkaan. Vesi- ja kahlaajalinnut vaativat ruostumattomasta teräksestä tehdyn renkaan, sillä renkaissa yleisemmin käytetty alumiini ei kestä suolavettä.

Rengastuksen jälkeen poikanen punnitaan ja sen siivenpituus mitataan. Sitten uusi tieteen palvelija pääsee takaisin kotilampeensa ja toinen poikanen otetaan käsittelyyn.

Suua on yksi Suomen harvoista kaakkurinrengastajista. Uusitalon kanssa he tarkastavat vuosittain kolmisenkymmentä reviiriä, joilla on pesitty ainakin kerran. Kahdentoista kesän aikana noin 250 kaakkuria on saanut renkaan nilkkaansa, kaikki Taivalkosken alueelta.

Aikuinen kaakkuri joutuu hyvin harvoin elävänä ihmisen käsiin ja kaikki löydöt Suuankin rengastamista linnuista ovat tulleet kuolleina löydetyistä.

"Talvehtimisalueilta Hollannista, Saksasta ja Puolasta on tullut palautuksia kalanpyydyksiin hukkuneista tai öljyn tappamista linnuista", hän muistelee.

"Suomesta löytöjä on Taivalkoskelta, Suomussalmelta ja Kuusamosta. Taivalkosken Kylmäluomanjärveltä löytyi viime kesänä kolmivuotias lintu kolmen kilometrin päässä rengastuspaikalta."

Kesäaikaiset löydöt viittaavat kaakkurin uskollisuuteen synnyinseutujaan kohtaan. Samaa kertoo myös Suuan ja Uusitalon tänä kesänä havaitsemat kolme pesivää lintua, joilla oli rengas jalassaan.

"Viime vuosina olen laittanut myös joitakin värirenkaita. Niiden numero voidaan lukea kiikarilla ja siten saadaan tietoa lintujen liikkeistä aikuisiälläkin."

Suomessa pesii noin tuhat kaakkuriparia ja Taivalkosken alueella on yksi maamme parhaita pesimiskeskittymiä. Suuan mukaan myös poikastuotto on keskimääräistä parempaa.

"Eteläisessä Suomessa parit saavat lentoon keskimäärin 1,1 poikasta kesässä ja esimerkiksi Britteinsaarilla luku on reilusti alle yhden. Täällä poikastuotto on yli puolitoista. Tänä vuonna olemme rengastaneet 11 reviiriltä 18 poikasta ja kahdessa lammessa on vielä kasvamassa kaksi poikasta kummassakin. Kesällä 2004 rengastimme kahdeltakymmeneltä reviiriltä 39 poikasta."

Ilmoita asiavirheestä