arja.mikkola@kaleva.fi
Olo on onnekas, sillä tuli juuri ajoissa käytyä Islannissa. Matka sujui ongelmitta kuin islanninhevosen tölttiravi, jolla se hytkyttää ratsastajaa vakaasti paikasta toiseen kivisessä maaperässä. Aurinkokin posotti tauotta täydeltä terältä.
Kun matkaajat nyt heittävät tuhkaa ylleen taivaan sulkeuduttua, niin kuunvaihteessa, kun tulivuori vasta aloitteli tulitustaan, Keflavikin kenttä pantiin kiinni viikkoa ennen lentoa, mutta vain hetkeksi.
Esimakua tulen ja veden saaresta saa kolmen tunnin lennolla. Icelandair on varustanut asiakkaat omin näyttöruuduin ja koko paletilla kiehtovia videoita elämästä saarella. Aika siis vierähtää kuivaharjoituksessa keskellä jännittävää tulivuorenpurkausta.
Kamera tallensi läheltä tunnelmia, kun Vestmannaeyjarin 5 000 asukasta evakuoitiin laivoille laavaa sylkevän tulivuoren alta yhdessä yössä 1973. Eräskin mies kaappasi mukaansa vain naista esittävän taulun. Pelastusjoukot lapioivat päiväkausia kuumaa tuhkaa katoilta. Toiset kärräävät jääkaappia. Osa asukkaista ei palannut koskaan, vaikka jo kesällä pihoilla taas vihersi kummasti.
Ensimmäinen asukas oli Ingolfur Arnarson 1100 vuotta sitten, valistaa lentoyhtiön ruokaliina: "Hänen matkansa Norjasta kesti neljä päivää eikä tuolloin ollut serviettejä." Althing, maailman demokratian kehto, perustettiin tosin jo 930 Thingvellirin jyhkeissä maisemissa, missä mannerlaatat ryskyttävät maaperää huimiksi repeämiksi ja kiviseiniksi.
Kesäkokous oli vuoden kohokohta. Yksi valittiin puhemieheksi kolmeksi vuodeksi. Hän toisti lait ääneen kivellä, jota nyt juhlistaa Islannin lippu. "Nousi sellainen metakka, ettei kukaan kuullut mitä toinen sanoi", saagassa kuvataan kansanvaltaa. Ihan kuin tänään, kun islantilaiset penäävät sisukkaasti rahojaan.
Lento tuntuu jatkuvan Reykjavikin kaduilla, sillä karmea pohjoistuuli ei hellitä hetkeksikään. Lunta sen sijaan vilahtaa vain vuorten huipuilla.
Talot suojataan mieluusti aaltopellillä. Muuta rakennussääntöä ei sitten näy, joukossa törröttää niin pyramiditalo kuin ympäripyöreä rivitalokin.
Kuulemma islantilaiset ovat omavaraisia. Ulkoa tuodaan vain viljaa. Maassa mädätetty hai, pulan synnyttämä keksintö, maistuu häijyltä.
Kuumavesikylpylässä sen sijaan ei haisekaan mädältä munalta. Likoamme kaulaa myöten merivedessä, jota kierrätetään viereisestä sähkövoimalasta. Vesi on maitomaisen turkoosia. Keskellä harmaata laavapeltoa voi sinnitellä tuulessa tunteja, kunhan lipuu polvet notkolla altaan pohjaa pitkin.
Opaskirja vaikenee vielä Geysiristä: se ei ole inahtanutkaan sitten 2007. Onneksi pienempi Strokkur tekee parhaansa vieressä. Se elävöityy 8-15 minuutin välein, mutta epätasaisesti. Välillä se pullauttaa vain surkean tussahduksen. Sitä on siis vahdattava, vaikka viimaan hyytyisi. Heti kun kääntää selkänsä, ovela lähde purskauttaa supersuihkun kuumaa vettä, joka höyryää ilmojen halki kuin pullon henki.
Ympärillä on tilaa, rosoisia laavakenttiä ja laidunta kilometrikaupalla 360 astetta. Kunnes valtatie täyttyy kuin tyhjästä. Loputon jeeppikolonna kaasuttaa traktorinkorkuisine renkaineen kohti luonnonilmiötä.
Taivaanrannassa, Eyjafjallajökullin suunnassa pullistuu puhtaanvalkoinen, sienimäinen näytöspilvi. Juuri tällaisena Islannin kuuluu esittäytyä satunnaiselle turistille.