Taivaan tuprut tu­tuik­si pa­lo­len­noil­la

KalevaOulunsalo Yksimoottorinen yleisilmailukone kaartaa Oulun lentoaseman yläpuolella kohti

Maastopalojen havaitsemisessa ei käytetä apuvälineitä, vaan ne nähdään taivaalta paljain silmin. Palolennoille kouluttautuva Esa Kauppi on koneen ikkunasta ehättänyt havaita jos jonkinlaisia tupruja.
Maastopalojen havaitsemisessa ei käytetä apuvälineitä, vaan ne nähdään taivaalta paljain silmin. Palolennoille kouluttautuva Esa Kauppi on koneen ikkunasta ehättänyt havaita jos jonkinlaisia tupruja.

Oulunsalo Yksimoottorinen yleisilmailukone kaartaa Oulun lentoaseman yläpuolella kohti Liminkaa. Sieltä tupruttaa harmaata savua, jonka aiheuttaja on näin metsäpalovaroituksen aikaan syytä käydä tarkistamassa. Onko kyseessä kenties hallinnassa oleva kulotus, leirinuotio vaiko lieneekö tuo tupakan sytyttämä maastopalo? Asfalttityömaa, koneen puikoissa istuva Esa Kauppi ilmoittaa helpottavan tiedon radiolla eteenpäin. Palokuntaa ei näin ollen ole tarpeen lähettää liekkejä taltuttamaan.

Kauppi on yksi oululaisen Tervalentäjät -moottorilentoyhdistyksen jäsenistä. Hänestä tulee lähipäivinä palolentäjä. Lentotunteja on muutama vuosi sitten ilmailuun hurahtaneella Oulun kaupungin tarkastusarkkitehdillä takana jo 200, mutta nyt hän viimeistelee palolentoihin vaadittava erityiskoulutusta.

"Elämässä pitää olla haasteita ja mielekästä tekemistä", laskuvarjohyppyjäämistäkin harrastanut mies perustelee.

Koulutuksensa aikana Kauppi on oppinut erottamaan toisistaan erilaisia pölyjä ja savuja.

"Esimerkiksi turvepöly saattaa nousta korkeana, ruskeana patsaana."



Valtaosa paloista johtuu huolimattomuudesta


Oulun läänin alueella palolentäjillä on tänä kesänä riittänyt työsarkaa. Lentotunteja on kertynyt jo noin 270 kun niitä koko viime kesänä oli 177 ja vuonna 2007 puolestaan 290. Ennätyskesään 2006 on silti vielä matkaa, tuolloin kuiva helteinen kesä poiki peräti 940 lentotuntia.

Palolennoilla valvotaan tiettyjä alueita ilmasta käsin, jotta orastavat maastopalot saadaan hallintaan heti niiden alkaessa. Kirkkaalla säällä pieninkin savukiehkura näkyy kymmenien kilometrien päähän ja "palolentokone" käy tarkistamassa, mikä sen aiheuttaa. Tarvittaessa se ottaa radioyhteyden hätäkeskukseen, joka hälyttää palokunnan paikalle.

Pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila kertoo, että noin 75-80 prosenttia maastopaloista on ihmisen huolimattomuuden aiheuttamia. Ne saavat alkunsa esimerkiksi tupakasta, varomattomasta roskien poltosta, lasten leikeistä tahi nuotiosta.

"Isosta joukosta paloja ei pysty sanomaan lainkaan, mistä ne ovat saaneet alkunsa", hän paljastaa.



Palopäällikkö ohjaa miehiään ilmasta


Palolennoilla on mukana yleensä vähintään koneen ohjaaja ja tehtävänjohtaja, entiseltä nimeltään tähystäjä. Tarpeen vaatiessa kyytiin voidaan ottaa myös esimerkiksi toinen tähystäjä tai vaikkapa palo- ja pelastusviranomainen. Joskus esimerkiksi palopäällikkö voi johtaa maastopalon sammutustöitä ilmasta käsin.

"Hän näkee sieltä paremmin ja pystyy ohjaamaan kuin sotapäällikkö konsanaan palomiehet täsmälleen oikealle paikalle estämään tulen leviämistä", Oulun palolentotukikohdan päällikkö, Sar-kouluttaja Jarmo Hintikka kuvailee.

Esa Kaupin noin 340 kilometrin mittaisen koulutuspalolentoreitin aikana kyydissä istuivat reittikouluttaja Raimo Savolainen ja tehtävänjohtajaoppilas Jaakko Takkunen. Kolmikko tarkasti parituntisen palolennon aikana kaksi maastopaloepäilyä, joista toinen osoittautui kivipölyksi ja toinen ilmoitettua aikaisemmin aloitetuksi, hallinnassa olleeksi kulotukseksi. Savolainen luonnehti pian valmistuvan palolentäjä-Kaupin otteita asiallisiksi ja asianmukaisiksi.

"Tämähän on käytännössä valmis palopilotti."

Ilmoita asiavirheestä