Oulussa Sankivaaran sysipimeään metsään on tullut valkeus, ja ladun varressa seisoo onnellinen mies. Lumipula on harmaannuttanut haivenia Torinoon valmistautuvien huippu-urheilijoiden, valmentajien ja lajipäälliköiden päistä, mutta luontoäitiä on manannut myös Ensio Saarela, 55.
"Yhtä tuskaa", kuntohiihtäjä sanoo naama melkein peruslukemilla.
Viime talvena Ensio Saarelan hiihtomittarissa oli tuhat kilometriä jo vuodenvaihteessa, mutta nyt syksy on kulunut sisäsoutu- ja tasatyöntölaitteissa Raatin kuntosalilla ja aamuisin verhon raosta kuikistellessa, joko. Keskiviikkona mies suihkaisi kotiladulleen ensimmäistä kertaa.
Lokakuussa intohimoinen hiihtäjä pääsi ottamaan tuntumaa lajiin parinsadan kilometrin verran Levillä vuotuisella korkean paikan leirillä.
"Viikon reissulla päästiin luonnonlumellekin, mutta olosuhteet vaihtelivat hurjasti. Ensin oli 21 astetta pakkasta, seuraavana päivänä olisi pärjännyt shortseissa kymmenen asteen lämmössä", Saarela naureskelee.
Myös Oulun Niilesjärvellä Saarela ehti käväistä hiihtämässä muutaman lumisen päivän aikana, samoin Sanginjoen Isokankaan jäkälikössä. Ei niin, että lunta olisi ollut tarpeeksi, mutta jäkälä ei sentään raavi suksenpohjia piloille.
Ulkona on hyvä olla
Ensio Saarela hiihtää kuutena päivänä viikossa. Seitsemäntenä on yleensä joku syy jäädä kotiin.
"Esimerkiksi laiskuus", hän virnistää.
Mies lähtee ladulle aamuyhdeksältä pariksi tunniksi ja pääsee aloittamaan työnsä hieroja-yrittäjänä yhdeltä. Aamupäivisin ladulta saa kaupanpäällisiksi valohoitoa. Viikonloppuisin lenkit venähtävät kolmeen-neljään tuntiin hyvässä seurassa, ladulla vastaan tulleessa samanhenkisessä miesporukassa, jonka kanssa poristaan viikon kuulumiset.
"Haukutaan poissaolijat ja kehutaan läsnäolijat. Mietitään viisaina, miksi Suomen hiihtäjät eivät ole pärjänneet. Nythän kyllä näyttää jo paremmalta."
Saarela seuraa kilpahiihtoa tarkasti. Kuntohiihtäjälle itselleen kilpaileminen ei kuitenkaan ole enää se juttu, vaikka nuorempana hetken siltä tuntuikin. Viime talvena hän osallistui kolmeen kansalliseen kisaan. Tervahiihto on must.
"Ulkona oleminen on tärkeää, ja jotenkin hiihto vain rupesi heti käyttämään", 28-vuotiaana harrastuksen aloittanut, kesät puuvenesarjaa soutava mies pohtii.