Vaala Pikkupojasta saakka kiviä käännellyt ja taivaille tiiraillut vaalalainen Jarmo Moilanen iski hakkunsa hiljattain varsinaiseen harrastajan aarteeseen. Yhdessä tyttöystävänsä Satu Hietalan kanssa Moilanen löysi Keski-Suomen Keurusselän maisemista Suomen vanhimman ja suurimman meteorikraatterin.
Valtavan, ehkä yli miljardi vuotta sitten tapahtuneen iskun seurauksena kallioperään jäi muistoksi shokkiaallosta pirstekartioita.
Nämä viuhkamaiset juovat kivissä ovat Keurusselän jo lähes olemattomiin kuluneen kraatterin vielä selvästi näkyvät merkit. Törmäyksen aikaan Keurusselän kallioperä sijaitsi ehkä jossain päiväntasaajan tienoilla.
"Pirstekartioita on kivissä ympäri aluetta. Kukaan vain ei ole aikaisemmin osannut katsoa niitä sillä silmällä. Arvelen, että kyseessä on ollut halkaisijaltaan ehkä puolikilometrinen meteoriitti, joka jätti jälkeensä noin kymmenen kilometriä leveän kraatterin. Isompikin se saattaa olla", Moilanen sanoo.
Lisää
löytyy
Keurusselän kraatteri on ensimmäinen harrastajien Suomessa löytämä. Koko maailmassa taivaallisten järkäleiden iskujälkiä on löydetty vasta vajaat 200. Niistä peräti 11 on Suomessa.
"Meillä osataan etsiä ja lisäksi kallioperä on täällä vanhaa. Uskon, että kraattereita löytyy vielä paljon lisää, mielenkiintoisia kohteita on Pohjois-Suomessakin. Kaikki alkaa siitä, että löytää kartalta sopivan pyöreän muodon, esimerkiksi järven. Sitten vain paikalle kiviä tutkimaan", Moilanen neuvoo.
Kraatterin löytäjille on jo tullut tunnustusta ja kunniaa, mutta rikastumaan pirstekartioilla tuskin pääsee.
Käyttökelpoista vaihtotavaraa ne kuitenkin ovat: Moilasen kokoelmassa on jo yli 60 kraatterikiveä tai meteoriittikappaletta ympäri maailmaa.
Viitisen vuotta sitten synnyinsijoilleen palannut Moilanen työskentelee Vaalan kunnan atk-tukihenkilönä ja kohta kunnan juhlavuoden valokuvanäyttelyn kokoajana.
Ensi kesänä mies kuitenkin suuntaa Hyrynsalmelle, jossa joulun tienoilla nähtiin tavallista tanakampi tähdenlento.
"Meteoriitti siinä epäilemättä maahan tuli, olisiko tuommoinen muutaman kilon kimpale. Se hakeminen on varmasti vaikeampaa kuin neulan etsiminen heinäsuovasta, mutta kannattaa silti yrittää", Moilanen myhäilee.
Moilasen nimi on tuttu myös haloharrastajien keskuudessa. Näistä ilmakehän valoilmiöistä yksi on jopa nimetty Moilasen mukaan.
Haloja
etelänavalla
Tekeillä on myös kirja yhdessä alaskalaisen halo-professorin kanssa. Halokaaret ja -renkaat syntyvät auringon tai kuun valon heijastuessa tai taittuessa ilmassa leijuvista jääkiteistä.
Halojen ansiosta Moilanen pääsi kuusi vuotta sitten etelänavalle saakka. Kahden kuukauden reissulta mukaan tarttui niin paljon koettua ja tutkittavaa, että työtä riittää vieläkin.
"Mielessä on kyllä käynyt, että olisi näistä harrastuksista voinut kehittää itselleen ammatinkin. On tämä kuitenkin nyt jo aika lailla elämäntapa minulle", Jarmo Moilanen kertoo.
Meteorikraattereista ja haloista löytyy lisää tietoa Jarmo Moilasen kotisivuilta osoitteesta www.somerikko.net/old/