Huonomman näköisiä Hondia ajelee vastaan harva se päivä.
Henri Holapan punainen Civic on suorastaan priiman näköinen pirssi; ottaen huomioon, että takana on 13 rallia nuoren kuskin käskemänä. Peltejä ei ole tarvinnut pahemmin oikoa.
"Emme ole vielä saaneet tätä ympäri, eikä uloskaan ole ajettu", hymyilee Holappa, 19.
Yksitoista kertaa Holappa ja hänen kartturinsa Toni Lehtimäki ovat tuoneet auton maaliin saakka. Kahdesti on jääty välille vaihdelaatikon pettämisen vuoksi. Ei niinkään huono saldo, kun lujaa on sentään pitänyt mennä. Autokunta komeilee talvikauden jälkeen nuorten SM-rallisarjan kärjessä - tai kakkosena, laskutavasta riippuen.
Kauden lopussa sarjaan osallistuneiden huonoin osakilpailusijoitus pudotetaan laskuista. Näin tarkastellen Holapalla on tällä hetkellä eniten pisteitä koossa.
Asian päälle ymmärtävät kuvaavat Henri Holapan ajotyyliä pehmeäksi ja kalustoa säästäväksi. Vaikka rallireitillä kovaa mennäänkin, vauhti ei kuumenna korvien väliä. Silloin on parhaat mahdollisuudet päästä ruutulipulle.
"On pikku pakko varoa. Budjettimme on pieni eikä autolla ole kisavakuutusta. Jos tämän työntää kunnolla lepikkoon, ajot on vähäksi aikaa ajettu", Holappa sanoo.
Kun 19-vuotias mies on päristellyt kilpa-autoilla 15 vuotta, voidaan puhua melko vahvasta pohjasta. Holappa aloitti kartingautoilun 4-vuotiaana isän rakentamilla virityksillä.
Voimanlähteinä käytettiin muun muassa vesipumpun moottoria. Jossakin vaiheessa sukulaismiehen moottorisahakin katosi parempiin tarkoituksiin.
"Pappa taisi ensimmäisenä kyllästyä niihin vehkeisiin. Sen jälkeen hankittiin oikea kartingauto. Ajoin sitä 14-vuotiaaksi asti", Holappa kertoo.
Hauskaa
olla pitää
Ratakokemuksesta on ollut hyötyä rallisprinteissä. Jos Holappa joskus pääsee suuremmille ralliestradeille, asvalttitausta on iso valtti. Suomalaiskuskit ovat perinteisesti sorateiden valtiaita, mutta sileällä annetaan muille tasoitusta.
Nuoren miehen päätukija on oma perhe. Auton kyljestä löytyy kyllä sponsoritarra poikineen, mutta suurta rahaa ei niiden taakse kätkeydy.
"Tuttavuudesta tai säälistä saatuja, toistaiseksi ei kuitenkaan vielä uhkailemalla", nauraa isä Petteri Holappa.
Ympärillä on hyvähenkinen tiimi. Kartanlukija Toni Lehtimäen kanssa synkkaa täydellisesti ja huollosta pääasiallisesti vastaavat isä sekä Jarmo Kiviniemi ovat antaumuksella mukana hommassa.
"Meillä ei ole vielä ollut mitään hirveitä visioita. Tuskin kukaan muu ajaa näin pienellä budjetilla ja sen mukaan tässä mennään. Lähtökohta on, että homman täytyy olla myös mukavaa", Petteri Holappa sanoo.
"Ja joulupukkiin tietenkin uskotaan koko ajan. Se on kantava voima."
Niinpä, moottoriurheilijoiden huumorin pitää venyä. Jopa hevosurheilussa voi sentään joskus tienata jotakin taidolla ja tuurilla, mutta rallireiteillä on varmistettu ainoastaan menopuoli.
"Pilkkikisoissa on palkintona auto, mutta autokisoissa pilkki", tiivistää Toni Lehtimäki.
Ammattilaisuus
kiinnostaisi
Jalat ovat tiukasti maassa, mutta pitäähän nuorella miehellä haaveita olla. Henri Holappa myöntää, että ralliautoilu kiinnostaisi myös elämänurana. Nuori LVI-asentaja punoisi tulevaisuudessa kovin mielellään rattia jengojen sijasta.
"Putkia väännetään varmasti vielä kauan. Autourheilun varaan ei voi laskea tässä vaiheessa yhtään mitään, mutta jonakin päivänä toivoisin olevani ammattilainen", hän sanoo.
Autourheilun valitettava tosiasia on, että ilman suuria pääomia on tyydyttävä ajamaan pikkuralleja. Lahjakkuudet erottuvat aina joukosta, mutta monien asioiden on sen jälkeen loksahdettava kohdalleen. Kansainvälinen läpilyönti ei ole mahdollista ilman isoa mesenaattia.
Pienen tiimin on hankala päästä edes sellaisen puheille.
"Olemme miettineet managerin hankkimista, mutta ei sekään ihan yksinkertaista ole. Lompakkoa pitäisi aukaista isosti, ennen kuin mitään on tehty", kertoo Petteri Holappa.