Kolkkojen, valkoiseksi maalattujen huoneiden ikkunoissa on rautaristikot. Sisään astuessa katse osuu vanhoihin, ruostuneisiin esineisiin. Oven vieressä on kidutusvälineitä, ruoskia, hohtimia, sähköpiuhoja ja vastapäisellä seinustalla tappovälineitä, rautakankia, tylppiä kirveitä, viidakkoveitsiä.
Seinillä on maalauksia. Eräässä mieheltä revitään sormen kynsiä hohtimilla. Toisessa mies surmaa vauvan murskaamalla sen pään puun runkoa vasten. Kolmannessa luunrangonlaihan miehen silmät on sidottu, kädet kahlittu selän taakse sinitakkisen pojan leikatessa tämän kurkun auki.
Kambodzhan pääkaupungissa Phnom Penhissä sijaitseva Tuol Slengin vankila on järkyttävä todiste kolme vuosikymmentä sitten tapahtuneesta mielipuolisesta kansanmurhasta.
Pol Potin hirmuvallan aikana 1975-1979 Kambodzhassa kuoli 1,7 miljoonaa ihmistä Punaisten Khmerien kiduttamina, teloittamina, nälkään ja pakkotyöhön.
Joukkotuhon keskuksena toimi entinen lukio Tuol Sleng. Koulu muutettiin keväällä 1976 salaiseksi vankilaksi, jonka koodinimeksi tuli S-21.
Vankilaan päätyi arviolta 17 000 ihmistä. Vain seitsemän selvisi hengissä.
Mustavalkoisia valokuvia naisista, miehistä, lapsista, vauvoista ja vanhuksista. Sadat kasvot tuijottavat suoraan katsojaan, silmissään kuolemaantuomitun tyhjä ilme, kaulassaan numerolappu.
Kaikista vangeista otettiin "mug shot", rikollisen naamakuva, arkistointia varten. Sen jälkeen heidät tapettiin.
Yhdessä kuvassa poseeraa vierekkäin seitsemän langanlaihaa miestä - ainoat, jotka selvisivät vankilasta hengissä. Keskimmäisenä rivistössä seisoo pitkänhuiskea Vann Nath.
Vannin pelastukseksi koitui ammatti. Vankilan päällikkö "Deuch" värväsi taiteilijan Pol Potin hovimaalariksi.
"Maalasin Pol Potin kasvot kauniin soikeaksi ja vaaleanpunaiseksi, kuten nuorella neitsyellä, niin että hän pitäisi näkemästään", kertoo nyt jo harmaahiuksinen mies.
"Pol Pot piti maalauksistani, sen takia he eivät tappaneet minua. Vankilaan tuotiin monia taiteilijoita. Jotkut viipyivät siellä kuukauden, jotkut vain muutaman päivän. Minä olin todella onnekas, että säilyin hengissä", Vann puhelee hiljaa.
Tuol Slengissä oli pääasiassa kambodzhalaisia, mutta joukossa oli myös muita aasialaisia sekä muutama ulkomaalainen: työläisiä, maanviljelijöitä, opettajia, intellektuelleja, ministereitä ja diplomaatteja.
Vann kertoo, että hän, kuten useimmat vankilaan tuoduista, kysyi ensimmäiseksi: "Miksi olen täällä?"
Vankeja syytettiin CIA:n, KGB:n tai Vietnamin vihollisten leiriin kuulumisesta. Suuri osa vangeista ei edes tiennyt, mitä maassa tapahtui, kuka oli vallassa, saati mitä CIA tarkoitti.
Vankeja kidutettiin ja syytettiin mielivaltaisesti mitä omituisimmista rikkeistä. Heidät pidettiin hengissä ainoastaan siihen asti, kunnes he tunnustivat sen, mitä kiduttaja halusi. Tämän jälkeen heidät vietiin Choeung Ekin "Kuoleman kentille", jossa heidät teloitettiin ja heitettiin valtaviin joukkohautoihin.
"Ihmiset vain katosivat jonnekin. Näin lähes joka ilta joukon vankeja, jotka talutettiin silmät ja kädet sidottuina kuorma-autojen lavoille. Kukaan ei tiennyt minne heidät vietiin", kertoo Vann Nath. Aseita ei käytetty, koska teloitettaviin ei haluttu tuhlata kalliita luoteja.
"Teloitin vangit iskemällä heitä ensiksi rautatangolla takaraivoon, jonka jälkeen leikkasin heiltä kurkun auki", kertoo vankilan entinen vartija ja teloittaja. Mies oli tuolloin 12-vuotias.
Monet vartijoista ja kuulustelijoista olivat iältään 15-19 vuotiaita ja he olivat liittyneet punakhmereihin lapsisotilaina kahdeksan tai kymmenen ikäisinä.
Tuol Slengin opasPhearum Chey, 25, näyttää Kambozhan karttaa. Maa on rakennettu pääkalloista, joiden keskellä on verijärvi ja kaksi verestä muodostunutta jokea.
Cheyn omat vanhemmat säilyivät kansanmurhasta hengissä, mutta molemmat isovanhemmat ja lähimmät sukulaiset kuolivat.
"Haluan kertoa nuorille kambozhalaisille, mitä Pol Potin aikana todella tapahtui. Monet nuoret kyllä tietävät, mutta eivät usko, mitä heille on kerrottu. Täällä käytyään he vihdoin uskovat."
Vann Nathin sekä vankilan vartijan kommentit on lainattu 2003 valmistuneesta dokumenttifilmistä "S-21: The Khmer Rouge Killing Machine" sekä Vann Nathin kirjoittamasta kirjasta "A Cambodian Prison Portrait - One Year in the Khmer Rouge´s S-21".