He ovat äitejä, opettajia, tanssijoita. Heitä yhdistää paitsi yhteinen työnantaja, Oulun taidekoulu, myös sama ponnistuspohja - oululainen tanssi-ilmasto. Ja ensi keskiviikosta alkaen jälleen myös yhteisesiintyminen yleisön edessä taiteilijana.
Tanssijoina Mia Lappalaiseen ja Riitta Soiniin on voinut tutustua 1990-luvulta lähtien muun muassa Oulun Tanssistudion, JoJon - Oulun tanssin keskuksen ja haukiputaalaisen Tanssiteatteri Taigan tuotannoissa.
Olla opettaja?
Mia Lappalainen astui tanssien yleisön eteen ensimmäisen kerran 1976 keltaisena kananpoikana tutussa. Kymmenen vuoden kuluttua hän opetti tanssia, Taivalkoskella!
Ei pyörrytä eikä huimaa, mutta: "Silloin ajatteli, että hyvin voi opettaa, kun on treenannu. Kun miettii nyt niitä tunteja pitää sanoa, että voi hyvänen aika... Sellaisena alle kaksikymppisenä opettaa balettia. Mulla oli jazztanssiakin, aikuisille!"
Opetuksen raamit rakentuvat nyt Oulun taidekoulussa tanssille valtakunnallisesti asetettujen vaateiden mukaan. Sitä kautta löytyy erittely, mitä kulloinkin milläkin vuosikurssilla tai luokalla opetetaan, miten edetään. Pohjaa sovelletaan oppilaiden tason ja käyntikertojen mukaan.
Taidekoululla on omiakin linjauksia. Riitta Soini tuo esiin tältä saralta panostuksen oppilaiden omiin koreografioihin: "Tämä työ on tullut tavallaan jo osaksi opetussuunnitelmaamme. Pyrimme kehittämään sen vaatimia opetuksellisia lähtökohtia."
Runsaan puoli vuosikymmentä jatkunut omien tanssien toteutus on osoittanut, että aika olisi kypsä tutkia oppilaiden kanssa laveammin ja tarkemmin koreografioiden koostumusta.
"Ei siis enää vain yksinomaan perustekniikan vaan myös muiden tanssiin liittyvien osa-alueiden opetusta", huomauttaa Mia Lappalainen. "Taidekoulumme monitaiteellisuus mahdollistaa tämän. Jatkuvastihan meillä on yhteisproduktioita missä taidekoulun eri linjat ovat mukana."
Olla kasvattaja?
"Koen olevani opettajana myös kasvattaja. En opeta vain tanssia vaan myös ryhmässäolemista, toisten huomioonottamista, pettymyksien kohtaamista, onnistumista... Opettajuuden alkuvaiheessa tarkkailin itseäni. Lapset olivat ympärillä, mutta mä olin jotenkin se pääasia ja mun toimet. Nyt kokemuksen kautta tekemiseen on tullut syvyyttä, näen mitä ympärillä tapahtuu. Pystyn sanomaan, että pystyn myös kasvattamaan. Koko elämää koskevista yhdessäolon säännöistä on kysymys", tilittää Riitta Soini.
"Ainahan kulttuurin välittäminen on myös kasvattamista. Ilman kulttuuria mitä me oltais", valaisee Mia Lappalainen.
"Koko ajan on esikuva monelle pienelle." Sitä kautta Riitta Soini kokee kasvattavansa lapsia kohtaamaan, näkemään aikuisen: "Aikuisen, joka minussa pukeutuu tanssinopettajaksi. Se on heistä hämmästyttävää. Että onko tämä sun työ? Että mitä sä teet päivisin? Ja ootko sää täällä pitkään. Ja tuleeko meijänkin jälkeen vielä joku? Heidän mielikuvissaan ilmeisesti tähän työhön liittyy jotakin jännittävää, aina mielenkiintoista, hauskaa, mukavaa."
Olla esiintyjä?
"Ei ole itsetarkoitus, että tanssinopettaja on esiintyvä taiteilija", sanoo Riitta Soini: "Itselläni on ollut taiteilijuudesta taukoa. Esiintymisen kautta voi kuitenkin laajentaa oppilaille piiriä. Olen hirveän huono yhdistämään uraa ja perhettä. Jollakin toisella on hirmu voimakas halu taiteelliseen tekemiseen."
Ensi keskiviikkona taiteelliset halut pääsevät kuitenkin pariksikymmeneksi minuutiksi pintaan.
"Sellainen olo, että nyt tai ei koskaan täyty taas aloittaa." Toimeenpanijaksi eli koreografiksi kutsuuntui niin ikään oululainen, Titta Soini.
"Ja tapahtui näinä päivinä" alkoi pukeutua lihaksi: Eikä se ole täysin mykkä. Suustakin tulee ääntä, puhetta ja musiikkia nauhalta. Pöytä, tuolit, lamppu ja pelikortit. Elämänpeliä, toistuvia lainalaisuuksia, kuvaa teosta tanssijakaksikko.