"Minulla on loistava käsikirjoitus, josta tulee mahtava elokuva, jonka kaikki haluavat nähdä." Tällähän luulisi jo rahoituksen irtoavan, eikö vain? Mietipä vielä.
Visiosta valkokankaalle on pitkä matka, eikä vähiten rahoituksen takia. Sen lisäksi, että elokuvantekijä tarvitsee luovuutta ja lahjakkuutta, hänen täytyy nykyisin olla myös talousasiantuntija, sanoo Linda Beath.
Elokuva- ja tv-alan ammattilaisten Eave-koulutustapahtumassa rahoituksen hankkimisesta puhunut Beath istahti hetkeksi juttelemaan elokuvan tekemisen taloudellisista realiteeteista. "Hyvä suunnitelma on korvaamaton, mutta huonokin suunnitelma on parempi kuin ei mitään", Beath hymyilee.
Toisin sanoen rahaa on, kunhan tietää, mistä sitä hakee. Pohjoismaisen pitkän elokuvan keskimääräisbudjetti on tätä nykyä 1,8 miljoonaa euroa, ja se on pysynyt vakaana.
Beathin mielestä on hyvä, että budjetit ovat pysyneet kohtuuden rajoissa. "Saksassa esimerkiksi budjetit paisuivat, koska päättäjillä oli yhtäkkiä paljon vapaata rahaa. Tilanne kääntyi saksalaisia vastaan, rahoja tuhlattiin varomattomasti, ne menivät Hollywoodiin eikä niitä saatu koskaan takaisin", Beath kertoo.
Julkisella rahalla taiteellinen vapaus
Suomessa pitkän elokuvan rahoitus koostuu suurimmaksi osaksi julkisesta rahasta kuten erilaisesta tukirahoituksesta. Tukirahoituksella taataan taiteellinen vapaus nimenomaan ohjaajan ja tekijöiden kannalta, mutta toisaalta julkisesta rahasta kilpailee useampi tekijä. Kaupallisten elokuvien menestys houkuttelee Suomessakin yksityisiä rahoittajia, mutta toiminta on vielä vaatimatonta.
"Se on hyväkin asia, sillä elokuvan tekeminen on kuin ravintolan pitäminen: kaikki luulevat osaavansa tehdä sen paremmin", Beath nauraa.
Usein yksityiset sijoittajat, kuten muiden alojen yritykset liikkuvat hitaasti ja ne joudutaan erikseen kouluttamaan elokuva-alalle, joka on kuitenkin hyvin omintakeinen liiketoiminnan muoto. Kaikkea liiketoimintaa rajoittaa raha ja aika, mutta elokuva-alalla myös luovuus ja lahjakkuus ovat rajallisia resursseja, Beath huomauttaa. Lisäksi yksityisellä riskirahoittajalla voi yhtäkkiä olla mielipide vaikkapa näyttelijävalinnoista.
Verohelpotuksista
apu monelle
Monissa maissa kuten Luxemburgissa, Ranskassa, Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Unkarissa elokuvantekijät saavat erilaisia verohelpotuksia. "Alueella kuvannut ryhmä saa takaisin osan veroista, joita maksetaan esimerkiksi palveluista, tarvikkeista ja asumisesta kyseisessä maassa. Kanadalaiset ovat saaneet tällä järjestelmällä houkuteltua amerikkalaiset tuotannot maahansa, ja se on järjestelmä, jota täällä ei ole", Beath pohtii.
Verohelpotukset ovat myös elokuvantekijöiden kannalta hyvä malli, sillä julkisella rahalla elokuva pysyy tekijöidensä käsissä. "Täällä ei kuitenkaan ole juuri poliittista painetta ajaa verohelpotuksia läpi, kun esimerkiksi Kreikassa tuottajat lobbaavat hallitusta voimakkaasti", sanoo Eaven toiminnanjohtaja Catherine Buresi. "Yhä useammat maat alkavat varmasti suosia verohelpotuksia, sillä elokuvalle suunnatut julkiset varat pysyvät samoissa summissa tai ovat laskussa, mutta kilpailu niistä kovenee."
Toisaalta Buresin mielestä Suomi on vielä elokuvantekijälle suotuisa maa: "Yhä useammat rahoittajat ovat kiinnostuneita alasta, ja Suomessa fiksu elokuvantekijä saa kyllä elokuvansa rahoitettua."