Monissa liemissä marinoitu taiteilija, ehta stadilainen Aimo Taleva ei moitiskele oloaan.
Kremppoja toki on ja olkapäät odottavat leikkauksia, mutta kunto on kohtalainen.
"Mieli on hyvä, mitään ei puutu. Kiva kun ei tarvitse herätä kankkusessa, eikä miettiä, mitä tuli eilen tehtyä", Taleva, 72, nauraa ja huomauttaa: "Krempat kuuluvat tähän vähän rajuun elämäntapaan, mitä minulla on ollut".
Taleva jätti pullonhengen neljännesvuosisata sitten. Ennen vanhaan taiteilija sammui pari tuntia ennen näyttelyn avajaisia, eivätkä vieraat uskaltautuneet sisään, kun taiteilijan toverit ryyppäsivät siellä.
Viinasta vierottuminen vei epätoivon, epävarmuuden ja epätietoisuuden, vaimensi ahdistukset ja tuskatilat vähiin ja lopetti pakkomielteisen tekemisen, tohottamisen.
"Olin tuomassa Kemiinkin 300 teosta näyttääkseni, kuinka etevä olen ja kuinka paljon olen saanut aikaan. Juopotteluaikana minun olisikin pitänyt kärrätä kaikki työt tänne, mutta supistin näyttelyn 50 teokseen", taiteilija selvittää.
Taidemuseoon hän on pystyttänyt Suomessa ennen näkemättömän laajan retrospektiivisen näyttelyn, jossa on töitä 1960-luvulta lähtien. Läpileikkaus todistaa materiaalien vaihtuvuuden ja ilmaisun samuuden. Talevan tekemiksi ne on helppo todeta.
Lue lisää maanantain Kalevasta!