Taiteilija Matti Mikkolan ateljeen upea pohjoisvalo on kadonnut. Sen söi naapuriin kohonnut kerrostalo, joka peitti maiseman ja jonka lämpöeristeistä heijastuva valo on nyt jotain sekavan keltaista. Mikkolalle valo on tärkeä työväline ja innostuksen lähde, välttämättömyys.
Jotain valosta toivottavasti pelastuu, kun rakennus rapataan neutraalin valkoiseksi.
Mikkola asuu puolisonsa, eläkkeellä olevan kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkolan kanssa Rautatienkadun varressa viisikerroksisen funkkistalon ylimmässä kerroksessa. Naapurissa Linnankadun puolella rakennetaan uutta taloa, jonka ylin kerros vie Mikkoloilta valon ja näköalan. Vastalahjaksi on tarjolla näköyhteys suoraan vastapäiseen asuntoon ja takaisin.
Matti Mikkola ihmettelee, miksi hänen mielipidettään ei missään vaiheessa kysytty, vaikka varmasti oli tiedossa, että hänen työhuoneensa on talossa.
Arkkitehtiuutisissa julkaistussa kolumnissaan Kaisu Mikkola kertoi, kuinka myös taidemaalari Rafael Wardi on menettänyt valonsa ja näköalansa, kun hänen maisemansa eteen nousi kivitalo.
"Konttorit tulevat aina taiteen tielle ja edelle! Suunnilleen näin hän sanoi, ja tunnistin hänen äänestään saman voimattomuuden ja alistumisen synnyttämän kyynisyyden, joka minun on joko käytävä läpi tai muutettava muualle", kirjoitti Mikkola.
Liian ahnetta
Kaisu Mikkola sanoo ymmärtävänsä erinomaisen hyvin, että keskellä kaupunkia rakennetaan tiiviisti. Tässä on hänen mielestään kuitenkin kyse jo suoranaisesta ahneudesta.
Missään muussa kohtaa Oulun keskustassa ei hänen mielestään ole sallittu rakentaa uusia taloja niin lähelle vastapäistä seinää kuin Rautatienkadun ja Linnankadun kulmassa.
"Yhdessä Oulun liikenteellisesti ahtaimmista kohdista!"
Senkin Kaisu Mikkola myöntää, ettei hänen oma viisikerroksinen kotitalonsa aikoinaan varmasti ollut kovin mieluinen tulokas puu-Oulussa ainakaan lähimmille naapureille.
"Hekin kysyivät 70 vuotta sitten kuten minä nyt, kuka saa peittää keneltä valon ja näköalat?"
Inhimillistä ja vaikeaa
Rakennusvalvonnan päällikön Tapani Mäkikyrön mukaan täydennysrakentaminen aiheuttaa aina jossain määrin asuntojen tai tilojen näköalojen tukkeutumista.
"Se on vaikea ja inhimillinen kysymys. Vaikka olisi hyvinkin vanha kaava (vahvistettu oikeus), jota vain ei ole toteutettu, niin kun se sitten toteutetaan ja rakennetaan ympärillä pitkään asuneiden näkymän eteen, eivät ihmiset pysty olemaan kiitollisia, että ovat saaneet pitkään nauttia lahjanäkymästä. Kun ilmainen lahjanäkymä loppuu, menetys on päällimmäinen tunne. Se on inhimillistä, niin olisi minullakin."
Uusi täydennyskaava on tietysti hieman eri asia, huomauttaa Mäkikyrö.
"Ajallaan vaikuttaminen kaavaprosessin yhteydessä voi poistaa paineita tai parantaa olosuhteita."
Mäkikyrön mukaan tässä tapauksessa osalliset eivät kuitenkaan kaavaprosessin missään vaiheessa ole halunneet kiinnittää asiaan huomiota virallisesti.
"Silloin asiat saisi oikea-aikaisesti nostettua keskusteluun."
Rautatienkadun tapauksessa ei Mäkikyrön mielestä pitäisi olla mitään poikkeavaa tai edes oululaisia rajoja kokeilevaa.
"Mutta vanhat näkymät kyllä rajautuvat."