Kuvanveistäjä Jouko Toiviainen, 60, avaa kotiovensa Tuirassa kaulassaan roikkuvalla kaukosäätimellä. Hän pistää kahvin kiehumaan ja kertaa kahvia odotellessa henkilöhistoriaansa. Oulussa vietetty aika on pisin, mitä hän on yhdessä paikassa ollut. Nyt hän voi sanoa olevansa jostakin kotoisin.
"Kyllä periaatteessa ihan varhaisessa vaiheessa, kuvallinen ilmaisu. Tietysti kaikkea muuta piti tehdä, mutta se tunki väkisin läpi", Toiviainen miettii ajautumistaan kuvataiteilijaksi.
"Joku sanoo, että on taiteilija Luojan armosta. Minä sanon, että ei, vaan Hänen henkilökohtaisesta määräyksestään", Toiviainen sanoo ja nauraa päälle.
Häiväoja, Tukiainen, Tapper
Ateneumista valmistuttuaan hän meni veistäjille töihin, kun he pyysivät apulaiseksi. Heikki Häiväoja, Aimo Tukiainen, Kain Tapper. Työskentely kotimaisen kuvanveiston järeän kaluston kanssa oli Toiviaisen mukaan hedelmällistä, siinä oppi kokemuksen kautta.
"Kuvanveisto on 90 prosenttia painavien esineiden siirtelyä, loppu on tekniikkaa", Toiviainen kuitenkin huomauttaa.
Toiviainen valoi pronssiin. Hänellä oli yhteinen valimo oululaisen veistäjän Tapio Junnon kanssa Suomenlinnassa. Pronssivalu on 5 000 vuotta vanha metodi, joka periaatteessa on jatkunut ihan samanlaisena tähän päivään saakka. Kun Toiviainen tuli Ouluun, hänellä oli valimo Pikisaaressa yhdessä Ari Kochin kanssa; Junno tunsi Kochin entuudestaan.
"Silloin kun pystyi vielä työskentelemään. Kun rupesi työkalut lentelemään käsistä, se piti jättää", Toiviainen kertoo. "Paradoksi kyllä, painavia kiviä pystyy mittelemään paperilla ja siirtelemään tekemällä kevyitä malleja."
Toiviainen teetättää tällaiset työt kiviveistämöllä ja tarkistaa vain, että pinnat ja muut ovat oikein. Toiviainen tottui tekemään kaiken itse, omin käsin. Nyt hän tekee kaikennäköistä, lähtökohtana kuvallinen ilmaisu erilaisista materiaaleista, yhdistelemällä, kokeilemalla.
"Vapaat kädet tehdä mitä tahtoo", Toiviainen nauraa.
Teemanäyttely
tulossa
"Luultiin, että mulla selkä bragas, niin se bragaskin, mutta takaa hiipi MS (multippeliskleroosi), se esti raskaan fyysisen työn", Toiviainen sanoo rullatuolissaan istuen ja palaa melkein saman tien ajatuksissaan työhön. "Kolmiulotteisuus, siitä ei tahdo irti päästä."
Toiviaisella on hyvä huumorintaju. Esimerkiksi julkisista töistään hän sanoo, että hänellä on niihin ikään kuin lähestymiskielto: kun on ne kerran tehnyt, miksi mennä katsomaan. Nyt hän kokoaa kuitenkin kuvia töistään tietokoneelle. Toiviaisen iso teemanäyttely on tulossa Oulun taidemuseoon joskus remontin jälkeen. Osa teemasta tulee Lappeenrantaan jo syyskuussa.
"Aika rankka teema ihmisen kärsimyksestä", Toiviainen pohtii. "Se käy kaikille kiusatuille ja rääkätyille tässä maailmassa."
Näyttelyn taustalla on bulgarialainen ystävä, joka yhdessä venäläisten maantieteilijöiden kanssa löysi siperialaisen Kolumajoen suistosta noin 2 000 liettualaisen luut. Ystävä järkyttyi niin, että siitä jäi änkytys päälle.
"Olen paljon pohtinut tätä teemaa", Toiviainen miettii. "Se vaatii visuaalisesti kaikkea materiaalia, kokeilua, yhdistelemistä, hyvinkin poikkeuksellisia keinoja. Siinä eivät tavanomaiset keinot riitä."
Toiviainen on antanut näyttelylleen nimen Requiem.