Ulla-Kaija Lammi (62) johtaa suurta valtakunnallista kulttuuriseuraa, jonka jäsenyydelle on vain yksi ehto. Jäsenen pitää olla lääkäri.
Kulttuuriseuraan päästäkseen ei tarvitse olla Claes Andersonin, Veronica Pimenoffin tai Tor-Björn Hägglundin kaltainen suurenmoinen lääkäri-kirjailija tai Jari Sinkkosen kaltainen huippumuusikko ja maankuulu lastenpsykiatri. Jos ei itse osaa tehdä taidetta, riittää kunhan on kiinnostunut kulttuurista.
Oikeastaan ei ole mikään ihme, että lääkäreiden joukossa on tavattoman paljon lahjakkaita taiteilijoita. Taiteessa on parantavaa, terapeuttista voimaa. Taiteiden avulla voi tutkia omaa sisintään ja syventää ihmistuntemustaan. Kulttuuri auttaa jaksamaan ja lohduttaa murheiden päivinä ja avartaa ymmärtämään elämän rajallisuuden ja kuoleman alituisen läsnäolon.
Lääkäreiden kulttuuriseuralla ei ole jäsenmaksuja, ei jäsenluetteloita eikä hallituksia. On vain yksi puheenjohtaja ja suuri, vapaamuotoinen joukko taiteille persoja valkotakkeja, jotka viettävät ensimmäisiä valtakunnallisia kulttuuripäiviään taidenäyttelyjen, seminaarien ja konserttien merkeissä.
Lääkäreiden taideteoksiin päästiin tutustumaan jo vuoden alussa valtakunnallisilla lääkäripäivillä ja sen jälkeen Jorvin sairaalan tiloihin ripustetussa taidenäyttelyssä, jossa oli 78 teosta kahdeksaltatoista lääkäriltä.
Ulla-Kaija Lammin mukaan kulttuuriseura ei kuitenkaan halua olla kollegoiden sisäänlämpiävä kerho. Seura tavoittelee yhteyttä myös potilaisiin ja pyrkii kykyjensä mukaan tuottamaan iloa ja hyvää mieltä laajemmalle yleisölle.
"Tarkoitus on myös osoittaa, että lääkärit ovat muutakin kuin rahanahneita fakki-idiootteja", Ulla-Kaija Lammi nauraa.
Äkkipysähdys
Hän nostelee esiin suuresta vihreästä kangassalkusta akvarelleja, grafiikkaa ja maalauksia. "Olen koko ikäni halunnut tehdä taidetta, mutta työssä ei ollut aikaa. Luin paljon ja kuljin taidenäyttelyissä sen minkä ehdin ja lohduttauduin ajatuksella, että meikäläisiäkin tarvitaan, jotta taiteilijat voivat elää."
Ulla-Kaija Lammi toimi työnsä ohessa aktiivisesti kunnallislääkäreiden järjestötehtävissä ja hänellä oli tuhat rautaa tulessa, kun yhtäkkiä tuli pysähdys, ja pysähdyksen myötä tuli aikaa enemmän kuin olisi ollut tarpeen.
Ulla-Kaija sairastui rintasyöpään vuonna 1987. Syöpä hoidettiin, mutta se tuli yhdentoista vuoden kuluttua uudelleen. Kolme vuotta sitten hänen puolisonsa teki itsemurhan hukuttautumalla.
Puoliso oli sairastanut pitkään ja vaikeasti bipolaarista oireyhtymää, joka ilmeni pilviä hipovina manioina ja syvinä depressioina. "Kun palasin toisen rintasyöpäleikkauksen ja kaiken muun ruljanssin jälkeen töihin, putosin hirvittävän syvään masennuksen monttuun ja lääkärikollega kirjoitti minut suoraan eläkkeelle."
Ulla-Kaija oli liian masentunut pystyäkseen lukemaan puolta tuntia pitempään, mutta akvarellia hän saattoi tehdä parikin tuntia.
Hän muistaa syksyisen päivän, jolloin hän äkkiä herasi ja tajusi kauniin ruskan, vaikka kalenterin mukaan ruska oli jo pitkään leimunnut hänen silmiensä edessä.
"En tiedä, miten olisin pahimpina aikoina selvinnyt ilman taidetta, vai olisinko selvinnyt lainkaan. Ehkä olisin vain istunut kotona käsitöitä tehden ja odottanut, milloin kaikki on ohi."
Nyt on taide
Ulla-Kaija Lammi tarkastelee elämäänsä kahdenkymmenen vuoden jaksoissa. "Ensimmäisen jakson olin lapsi ja koululainen, sitten tulivat opiskelun, perheen ja työelämän jaksot ja nyt kuusikymppisenä on tämä taide. Katsotaan sitten mitä kahdeksankymppisenä tapahtuu", hän naurahtaa kyyneleet silmissä.
Kaikkien äitien tavoin hän ensimmäistä kertaa sairastuessaan ajatteli, että on pakko pysyä hengissä siksi kunnes lapset ovat omillaan.
Hänen akvarelleihinsa ja grafiikkaansa ovat nyt ilmestyneet lapset ja eläimet. Ulla-Kaija Lammi on kahden pienen pojan isoäiti ja kahden koiran yksinhuoltaja. Esikoispoika on oikeuslääkäri ja nuoremmasta lapsesta tulee anestesialääkäri.
Ulla-Kaija on osallistunut lukuisille taidekursseille, muun muassa lahjakkaan taiteilijakollegan Pirjo Jokelan akvarellikursseille Himalan saaressa Pirjo ja Hannu Jokelan Sinisen Saimaan taideinstituutissa. Akvarellikursseilla on ollut pari sataa lääkäriä ja luovan kirjoittamisen kursseilla kymmeniä kollegoita.
Lukuvuoden 2001-2002 Ulla-Kaija Lammi opiskeli Oriveden opiston kuvataidelinjalla. Haaveet Taideteolliseen korkeakouluun pyrkimisestä hän on toistaiseksi siirtänyt syrjään.
"Kulttuuri on lääkettä. Mä jaksan ihan hyvin, käyn syövän kontrolleissa ja teen taidetta. Olen harrastelija, mutta myönnän ihan vilpittömästi, että tuntuu sykähdyttävältä kun joku vieras ihminen haluaa maksaa saadakseen jonkun työni omakseen."