"Pelle tuli taloon!"
Näin toivotti uuden lastenkulttuurin tuottajan tervetulleeksi Nukun kantapeikko eli pitkäaikainen valo- ja äänialan ammattilainen.
FM Anna-Kaisa Järvi aloittaa työnsä lastenkulttuurin tuottajana virallisesti 18. kesäkuuta, mutta jo huhti-toukokuun hän on valmistellut asioita osa-aikaisena.
Järvi on tunnettu Meri-Oulu-festivaalin taiteellisena johtajana ja Stellan sirkuskoulun tirehtöörinä. Hänen oma pellehahmonsa on terävänenäinen ja itserakas Stella. Uuden lastenkulttuurin tuottajan työpaikka on Nuku-keskus. Järvi on valtakunnalliseen Taikalamppu-verkkoon kuuluvan lastenkulttuurikeskuksen työntekijä.
Tätimäisyyksiä ei suvaita
"Työrukkanen on vähän säälittävä määritelmä. Haluan enämpi olla taiteeseen villitsijä. Vaikka Stella on tätipelle ja alan itsekin olla täti-iässä, tätimäisyyksiä ei Taikalampussa suvaita", hahmottelee Anna-Kaisa Järvi uutta tointaan.
Opetusministeriölle menneessä Taikalamppu-hakemuksessa korostettiin keskeisenä asiana kulttuurin viemistä osaksi lasten, nuorten ja perheiden arkipäivää.
Oulussa yhteistyötä halutaan tehdä laajalla sektorilla: kulttuuritoimessa, opetustoimessa ja sosiaalitoimessa. Taikalampun piiriin halutaan päiväkodit, koulut, yksittäiset perheet, taiteilijat ja taideyhteisöt.
"Lastenkulttuurin tuottaja on semmoinen ihminen, joka luo kontakteja, tekee asioita mahdollisiksi ja pyrkii poistamaan osallistumisen ja tekemisen esteitä. Taikalamppu edistää sitä, että koulut, päiväkodit ja myös yksittäiset perheet käyttäisivät kulttuuripalveluja ja osaisivat tulla niiden luo, ja toisinpäin: että kulttuuripalveluja viedään sinne missä ihmiset ovat."
Ei mikään määräilijä
Lastenkulttuurin tuottaja on mahdollistaja, yhdyttäjä.
"Olen ruvennut kauheana nauttimaan sellaisesta työstä. Minusta on kiva saattaa ihmisiä tekemisiin keskenään. Minua näköjään motivoi ja ilahduttaa, kun löydän oikeaan paikkaan oikean ihmisen tekemään jotakin hommaa tai saatan yhteen jotkut ihmiset, jotka eivät ole ennestään tunteneet, ja kun ne yhtäkkiä tutustuvat ja hoksaavat, että voivat tehdä yhteistyötä."
Anna-Kaisa Järvi on itsekin vähän yllättynyt, ettei tahdokaan olla kaiken keskipiste niin kuin hänen pelleminänsä.
"Oikeasti nautin siitä, että ihmiset löytävät toisensa eikä minun tarvitse olla siinä välttämättä keskellä. Tykkään tehdä itseni tarpeettomaksikin. Se on just sitä tuottajuutta."
Järvi arvelee, että Nuku-keskuksen johtaja Arja Huotari halusi hänet tuottajaksi, koska Anna-Kaisa on itsekin taiteilija ja taiteellisen työn keskellä.
"Arja Huotari ei halua, että tuottamisesta tulee ylhäältä ohjautuvaa, byrokratian sanelemaa. Tulen toimimaan niin kuin Nukukin: luon edellytyksiä niille, jotka haluavat toimia. En ala määräilemään, mitä jonkun pitäisi tehdä. Pikemminkin niin, että vuorovaikutuksen esteet poistuvat."
Varastetaan ideat!
Mitä kaikkea Oulun Taikalampussa onkaan. Taiteenaloista ovat mukana elokuva, valokuva, käden taidot/ käsityö/ taideteollisuus, nukketeatteri/ esineteatteri/ varjoteatteri, sirkus, sanataide, kuvataide, tanssi, musiikki.
"Sanataidekoulu ja elokuvakoulu toimivat jo. Niiden tekemisiin en oikeastaan puutu sisällöllisesti ollenkaan, ainoastaan autan niitä yhteydenpidossa, kontaktien luomisessa ja tiedotuksessa", Anna-Kaisa Järvi toteaa.
Lastenkulttuurin tuottajan tehtäviin kuuluu myös yhteydenpito toisiin Taikalamppu-keskuksiin ja säteily lähiympäristöön.
"Se on minun heiniäni myöskin. Tavallaan tässä on myös ajatus seutukunnallisuudesta. Tottakai pidämme yhteyttä Oulun lähikuntiin ja toivon mukaan tämä säteilee sinnekin."
Tuntuu olevan aika paljon työtä yhdelle ihmiselle?
"Onhan siinä paljon työtä. Minulla on semmoinen kuva, että jokainen Taikalampun osakeskus on itsensä näköinen. Jokaisella on oma painotus ja oma toimintasuunnitelma. Siitäkin on puhuttu yhteiskokoontumisissa, löytyykö loppujen lopuksi mitään yhteistä nimittäjää ja yritetäänkö semmoista hakea väkisin. Pikemminkin käydään toisissamme ja varastetaan hyvät ideat!"
Kolme valmista ideaa
Vaikka Anna-Kaisa Järven työt eivät olekaan virallisesti vielä alkaneet, monta ideaa on jo sytytetty.
Valmisteilla on esimerkiksi opettajien kulttuurikalenteri. Siitä tulee Ouluun suunniteltavan koululaisten kulttuuripassin kylkiäinen.
Ensimmäinen kalenteri tulee olemaan yleisluontoinen. Siinä esitellään ylipäätään Oulun kulttuuritarjontaa ja -tapahtumia.
"Opettajien kulttuurikalenteriin kerätään tiedot oululaisista kulttuurilaitoksista ja kulttuuritoimijoista, niin että se on opettajalle työväline, kun hän alkaa ajatella, mihin veisi oppilaansa."
Idea on varastettu Annantalolta Helsingistä.
"Se on avuksi myös oppilaille, jotka käyttävät kulttuuripassia. Kulttuurikalenterista he voivat katsoa, mitä on tarjolla."
Parhaillaan oululaisiin kouluihin laaditaan kulttuurin opetussuunnitelmia. Ensimmäinen opettajien kulttuurikalenteri on apuväline myös niiden laadinnassa.
Jatkossa kulttuurikalenteri ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.
Opettajien kulttuurikalenterin lisäksi on ideoitu lasten ja nuorten kulttuurikursseja, jollaisia esimerkiksi Pohjoinen Valokuvakeskus on osaltaan jo järjestänytkin.
"Lasten ja nuorten omaa tekemistä kannustetaan. Se on läpikäyvänä kaikissa näissä hommissa", painottaa Anna-Kaisa Järvi.
Kolmas ilmaan heitetty idea on Taikalamppu-onnikka.
Taikalamppu napsahti
"Koko ajan puhutaan ja höpötetään, että Oulu on lastenkulttuurikaupunki. Mutta yhä enemmän tulee semmoinen ajatus, että lastenkulttuuri on ruohonjuuritasolla niin levinneenä ja sirpaloituneena, että se pitää koota yksiin kansiin, että ihmiset todella näkisivät, miten paljon toimintaa meillä on, miten paljon harrastusmahdollisuuksia lapsille", toteaa Järvi.
Taikalamppu napsahti hänen mielestään ihan oikeaan kohtaan.
"Minulla on semmoinen kuva, että ympärillä aivan kuhisee ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä ja joilla on taitoja. Ouluun on pikkuhiljaa kertynyt hirveästi esimerkiksi tanssijoita, teatterintekijöitä ja muusikoita, jotka vain odottavat, että heille löytyisi joku foorumi, missä voisivat näyttää osaamisensa ja missä löytäisivät yleisönsä ja yleisö löytäisi heidät."
"Samoin tunnen paljon taideaineiden opettajia, ja miksei muitakin opettajia, jotka mielellään tekisivät enemmän taidepainotteista työtä ja käyttäisivät taidetta opetuskeinona koulussa, mutta kun he eivät tiedä miten. Heille pitää antaa työväline."