Lahti Kello on 20.43, kun yli 5 000 Pelicans-fania hakkaa käsiään hurmioituneena yhteen. Ämyreistä kaikuu Bryan Adamsin lätkähitti We're Gonna Win ja samalla ylittyvät kaikki mahdolliset melunormit. Nyt kelpaa huutaa: SM-liigan välieräpaikka on lahtelaisen kiekkohistorian ensimmäinen.
Pelicansin maalilla pelaajat pakkautuvat yhteen läjään. Jossain lihamuurin keskellä on maalivahti Niko Hovinen, jonka johdolla kotijoukkue eliminoi Kärppien kiivaan loppurynnistyksen.
Hetkeä aiemmin Pelicans oli käytännössä paniikissa, mutta juhlahumussa sitä ei muista kukaan.
Oululaistaustainen päävalmentaja Kai Suikkanen kävelee kohti kaukalon kulmausta ja kumartaa yleisölle nöyrästi. Viestin sisältö: kiitos, mutta työ on vielä kesken.
Hetkeä myöhemmin pettyneet kärppäpelaajat liukuvat pois kaukalosta. Viimeisenä jään jättää kapteeni Ilkka Mikkola.
Kun Radek Smolenak iski Pelicansin 3-0-maalin ajassa 45.12, piti pelin olla paketissa. Kärpät kehitti kuitenkin hurmosmaisen kirin viimeisellä kymmenminuuttisella: JoonasDonskoin (51.03) ja Ivan Humlin (57.15) osumat toivat vieraat vain maalin päähän.
Parhaan tasoituspaikan sai Mikkola, jonka laukaus lerpatti kuin ilkkuen Pelicans-maalin yli.
"Se oli vain senteistä kiinni. Taisi pomppia riman kautta yli."
Mikkola urakoi jäällä yli 25 minuuttia. Kauden viimeisen pelin jälkeen akku oli tyhjä. Henkisesti ja fyysisesti.
"Koskaan ennen urallani kuorma ei ole ollut näin kova. Meillä on ollut paljon loukkaantumisia, ketjut ja puolustajaparit ovat eläneet jatkuvasti. Se on sekoittanut rytmiä."
Joukkueen taisteluilmeestä Mikkolalla ei ollut huomauttamista. Kärpät kaatui saappaat jalassa.
"Kaikki jäi kentälle. Ei vain riittänyt."
Tappion hetkelläkin Mikkola näki kaudessa valonpilkahduksen.
"Nuoria pelaajia saatiin ajettua hyvin sisään. Kehitysnäkymä on kyllä huikea - kunhan pojat eivät kehity liian nopeasti", Mikkola virnisti ja viittasi puolustajapariinsa Ville Pokkaan.
PäävalmentajaHannu Aravirta oli ladannut joukkonsa oikeaan tunnetilaan lauantain pettymyksen jälkeen. Kärppien etsikkoaika ajoittui heti ottelun alkuun, kun kuudennen pelin jatkoaikasankari Smolenak taklasi Jari Viuhkolaa varomattomasti laidan vieressä.
Seuranneessa ylivoimassa sekä Jozef Stümpel että Mikkola saivat tilaisuuden lahtelaisten hurmoksen latistamiseen. Tuo kaksi minuuttia oli Kärppien iskun paikka - se, joka tuli ja meni.
Mitä pidemmälle erä eteni, sitä paremmin Pelicans pääsi peliin mukaan.
Avausmaalin viimeisteli SM-liigan teräsmies Jan Latvala, joka pelaa 39-vuotiaana uransa parasta kiekkoa. Latvala pääsi ensimmäisenä kiinni päätylaudasta kimmonneeseen irtokiekkoon ja antoi pyssynsä laulaa: 1-0.
Latvala siirtyi runkosarjan aikana jo SM-liigan ottelutilaston kärkipaikalle, mutta kukaan ei arvannut, millaisen ratkaisijan Pelicans peruspuolustajasta vielä saa. JYP-kasvatti keräsi puolivälieräsarjassa tehot 4+5=9 ja johtaa sensaatiomaisesti pudotuspelien pistepörssiä.
"Latvala oli sarjan kuningas", Mikkola myönsi.
Toisessa erässäJohan Backlund piti torjunnoillaan Kärppiä pystyssä, mutta lopulta kotiyleisö sai palkintonsa. Vili Sopanen sai kiekon keskialueella lahjana, spurttasi Kärppien alueelle ja laukoi 2-0-osuman.
"Toisessa erässä Pelicans pääsi niskan päälle hyvällä vastaiskupelaamisellaan", Aravirta tiivisti.
Joonas Donskoilla oli erän loppuhetkillä huippupaikka kavennukseen, mutta henkisesti tärkeä pukukoppimaali jäi tuolloin vielä tekemättä.
Maanantai-ilta oli tunteikas myös Aravirralle, joka oli rakentamassa Pelicansin tulevan menestyksen pohjaa Lahdessa vuosina 2006-2009.
"Jokainen voi arvata, mikä on suosikkijoukkueeni tästä eteenpäin. Saa nähdä, millaiset karkelot ovat vielä edessä. Kaitsu (Suikkanen) on tehnyt täällä erinomaista työtä."
Omaa joukkuettaan Aravirta ei tukistanut - päinvastoin.
"Olen helvetin ylpeä tästä ryhmästä. Pudotuspeleissä taistelimme erilaisten vammojen sekä paskataudin kanssa", Aravirta taustoitti.
Kärppien vuoristoratamainen kausi sai lopulta kunniallisen päätöksen. Ovi mitalipeleihin oli enemmän kuin raollaan.
"Pelitapamme ei vain ehtinyt hitsautua niin yhtenäiseksi kuin vastustajalla."