Metsän odottaisi olevan täynnä katkenneita puita, savuavia mättäitä, telaketjujen jälkiä ja pyssyjen pauketta. Ainakin marssivia sotilaita pitäisi näkyä.
Mitä vielä. Sotilaallisia taitoja tukeva harjoitus värikuula-aseilla elävöitettynä viedään läpi hiljaa ja huomaamattomasti.
Ylivieskan ja Sievin välisellä Metsähallituksen omistamalla 100 neliökilometrin alueella
soditaan leikisti jo yhdeksättä kertaa, mutta maastossa siitä kielii vain muutama pahainen polku.
Ainutlaatuinen vuotuinen Pohjanmaanlinja-harjoitus kokoaa yhteen maanpuolustuksen ja paint ballin harrastajia.
Ydinjoukon noin sadasta tiedustelu- ja sissiharjoituksiin osallistuvasta muodostavat helsinkiläiset ja helsinkiläistyneet ylivieskalaiset.
Yhdeksän vuotta sitten ensimmäisiin harjoituksiin osallistui noin 150 henkeä, nyt metsän kätköissä rämpii 87 henkeä, heistä kaksi kolmannesta jo useamman kerran mukana olleita.
Harjoituksen johtaja Antti Mäki sanoo, että vuosien hionnan jälkeen viihde ja realismi on vihdoin harjoituksissa saatu tasapainoon. Jatko tosin on vaakalaudalla, sillä ensi vuoden juhlaharjoitusten kohtalo on auki.
Rouvia harrastus ei aina miellytä. "Monta kertaa rouvamme ovat ilmoittaneet, että tämä harjoitus oli sitten viimeinen. Useimmat miehistä ilmaantuvat kuitenkin paikalle vuosi vuoden jälkeen. Meillä se sisältyy avioehtoon", Mäki virnistää.
Rouvia odotetaan taas paikalle toisena harjoituspäivänä, sillä tehtävät odottavat. Matemaattiset laskelmat ja sotkun pito vaativat heidän ammattitaitoaan.
Varsinaisissa harjoituksissa naisia on ollut toistaiseksi vähän. Tämän vuoden harjoituksiin osallistuu yksi, hän toimii sinisen komppanian tiedustelujohtajana.
Harjoitusten parasta antia on saada johtamiskoulutusta nopeasti vaihtuvissa tilanteissa. Harjoitus kestää keskeytymättömänä maastossa kolme vuorokautta. Sitä edeltävät järjestäjien kokoontumiset ja käytännön järjestelyt.
Aivan putkeen tämänvuotisten harjoitusten alku ei mennyt. Tiedustelijat liikkuvat metsässä täydessä varustuksessa ja sissit täydessä taisteluvarustuksessa, joten hyvästä kunnosta on apua. Antti Mäki kuvailee edellisyön harjoitustilanteita jännittäviksi.
"Oma suoritus vaati melkoisen adrenaliiniannoksen, että jaksoin loppuun. Sydän hakkasi vielä tunnin jälkeenpäin."
Siihen nähden Manalassa on hiljaista. Kaatuneita ei herra kuolemaksi kutsutun manalan vartijan, Ville Qvistin hoiviin ole komppanioittain ilmaantunut. Väsyneitä järjestäjiä sen sijaan nuokkuu johtoteltan liepeillä useampiakin.
Hyvä lopputulos edellyttää aina onnistunutta tiedustelua. Tiedustelu kertoo, että hilloja ja mustikoita tulee Mällinevalle niukasti.