Joukko valkoasuisia poikia kirmaa eloisasti ympäri tatamia, heittää vuoronperää kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Energiaa Oulun Karateseuran junioreilla riittää vaikka takana on jo muutaman tunnin kisarupeama.
Yhdellä komennuksella joukko on suorassa rivissä ja valmiina vastaanottamaan Nuoren Suomen sinettiseuran kunniakirjan ja plakaatin. Virallisen osuuden jälkeen on vuorossa ruokatauko ja huili ennen iltapäivän otteluja.
Riku Kirveen, 11 vuotta, kasvoilta loistaa tyytyväisyys. Aamun liikesarjakilpailusta nuori mies pokkasi kultaisen pystin. Ykkössijan takaa löytyy hänen mukaansa rauhallisuus ja ahkera harjoittelu.
"Eilen illalla menin treeneistä kotiin ja harjoittelin vielä koko illan", Kirves paljastaa ja toteaa, että nukuttua tuli hieman normaalia vähemmän. Saman ikäistä Riku Majavaa ei juuri hymyilyttänyt. Hän selvisi 20 kilpailijan joukosta pronssiotteluun, mutta jäi niukasti mitalisijojen ulkopuolelle.
"Jouduin ottelemaan meistä kaikista suurinta Aki Väisästä vastaan. Hän oli katassa minua parempi. Kyllä harmittaa", Majava synkisteli.
Kirves tuumaa, että vaikka voittaminen on kivaa, kisoissa on mukavinta ottaa toisten kanssa yhteen ja katsoa miten pärjää.
"Häviäminen ärsyttää", kuuluu yhteen ääneen.
Kaikesta huolimatta Majavan mielipuuhaa on harjoituksissakin otteleminen. "Silloin pääse taistelemaan toisia vastaan. Muuten ei saa taistella. Mutta silloinkin taistellaan sääntöjen mukaan."
Perustekniikan, eli potkujen, lyöntien ja torjunnan lisäksi harjoituksissa mallataan kaatoja ja heittoja.
Liikkeet sallittuja ainoastaan tatamilla
Rikujen tekemässä pikaisessa listauksessa hyvä karateka on kärsivällinen ja rauhallinen. Voima on hyvästä, mutta tärkeintä on tekniikka.
"Harrastaja ei saa olla sellainen hullu, joka käy heti päälle", pojat hymähtävät.
Pojat vakuuttavat, ettei kyseessä ole vaarallinen laji. Kolhuja sattuu harvemmin.
"Muutaman kerran on tullut musta silmä ja verta nenästä", selvittää Majava. "Mutta olen harrastanut tätä niin kauan, että sattumuksiin tottuu eivätkä ne enää haittaa", Kirves lisää.
Liikkeitä tehdessä täytyy pysyä tarkkana. Ajatukset eivät saa lähteä harhailemaan.
"Ei saa alkaa huitomaan, ohjeita täytyy kuunnella tarkasti ja katsoa koko ajan hyökkäyssuuntaan", pojat luettelevat.
Potkut, lyönnit, heitot ja muut liikkeet pysyvät harjoitussalin seinien sisäpuolella.
Koulussa välitunnilla ei näytöksiä pidetä, vaikka kuinka kaverit pyytäisivät.
"Liikkeitä saa käyttää ainoastaan itsepuolustukseen", selventää Kirves. "Ensin pitää juosta pakoon, mutta jos ei ehdi karkuun, voi käyttää opittuja liikkeitä", Majava huomauttaa.
Kolmisen vuotta lajia harrastanut kaksikko on täysin karaten lumoissa. Kirves kertoo, ettei koulun ja karaten lisäksi kalenteriin muuta mahdu. Harjoittelua vaaditaankin, jotta pojat saavuttaisivat tavoitteensa.
"Tarvitsen lisää voimaa ja sitä kautta haluan päästä paremmille vöille", sanoo keltaisen vyön Kirves.
Majava kertoo omiksi kehittämistarpeikseen taidot ja ketteryyden. Päämääräkin on kristallisen selvä.
"Tavoitteena on päästä olympialaisiin ja siellä mitaleille."