"Nenetsien kulttuuri ei ole kuolemassa. Vaikka globalisaatio etenee niin paikalliset kulttuurit säilyvät", uskoo erikoistutkija Tuula Tuisku, joka alustaa tänään Oulussa valta- ja vastamediaa käsittelevässä KUTU 10 -seminaarissa.
Tuisku alustaa puhuu etnisyydestä Nenetsian tiedotusvälineissä: paha nenetsi, komi hieman parempi, hyvä venäläinen.
Hänen väitöskirjansa käsitteli nenetsien poronhoitoa, uusi ensi vuonna valmistuva tutkimus luontaiselinkeinojen roolia kyläyhteisöjen elämässä sekä kylien muutosprosessia. Myös tämä Suomen Akatemian ja Oulun yliopiston tutkimushanke sijoittuu Luoteis-Venäjälle Nenetsiaan.
"Pohjoiset alueet jäivät 1990 -luvulla oman onnensa varaan Venäjällä ja poliittinen ja sosioekonominen tilanne on muuttunut niissä hyvin paljon kymmenen viime vuoden aikana", Tuisku kertoo.
Hän on viettänyt vuodesta 2001 lähtien joka vuosi pari kuukautta Krasnojen ja Nelminnosin kylissä ja arvioi tekevänsä vielä ensi vuonna yhden tutkimusmatkan alueelle.
"Haastattelen ja elän, seuraan mitä kylissä tapahtuu", Tuisku kuvailee työtään. Hän ei ole havainnut Pohjois-Venäjällä suuria kansallisia aggressioita vaikka joissakin kylissä onkin pinnan alla jännitystä.
"Krasnojessa puolet asukkaista on nenetsejä. Toinen puoli asukkaista on komeja ja venäläisiä ja molemmat ovat katkeria siitä, että nenetsit saavat tukea ja etuja ja heistä puhutaan", hän kertoo.
"Varsinkin muualta tulleet venäläiset pitävät nenetsejä juoppoina ja tyhminä."
Tuiskun mukaan Venäjällä on tapahtumassa kansallinen herääminen ja ihmiset ovat ylpeitä siitä mitä ovat. Narjan Marissa asuvat Matriona Ivanova Taleeva ja Serafima Petrovna Idurkina, kaksi nenetsiopettajaa ja kansallisen Jasavei -järjestön aktiivia, joihin Tuisku on tutkimuksensa yhteydessä tutustunut, ovat siitä hyviä esimerkkejä
Luonto kipeä asia
"Yritämme lyödä rumpua luonnon puolesta", naiset kertovat. Taleeva on myös runoilija, jonka lauluista yksi on omistettu Varandein kylälle, joka siirrettiin viime vuonna pois öljytoiminnan tieltä. Heillä on myös ulkomaillakin kiertänyt omakielinen teatteri.
Luonto onkin kipeä asia nenetseille, jotka hoitavat porojaan keskellä Pohjois-Venäjän öljy- ja kaasukenttiä.
"On öljyssä hyvääkin", naiset kuitenkin arvioivat. Jos aluehallinto saa öljystä jatkuvia tuloja, elää koko alue hyvin. Mutta kaikkien öljy-yhtiöiden pitäisi noudattaa ympäristölakeja.
Taleeva ja Idurkina pitivät kesällä tundralla jutaavaa kesäkoulua, Jamptoa, joka kiersi porojaan paimentavien nenetsien mukana. Koulussa lapsia ja aikuisia opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan sekä nenetsin että venäjän kieliä. Jampton kustansi Norjan Barentsin sihteeristö.
Taleevan perheessä puhutaan nenetsiä sillä hänen miehensä on nenetsi. Idurkinan aviomies on venäläinen, joten hän puhuu äidinkieltään vain pojanpojalleen sekä äidilleen ja sisaruksilleen.
"Kaukaisissa kylissä lapsetkin osaavat puhua nenetsiä, kaupungeissa ja varsinkin seka-avioliitoissa lapset eivät sitä enää osaa", opettajat kertovat.
Torstaina alkanut KUTU-seminaari perehtyy valta- ja vastamedian suhteisiin vielä perjantaina Oulun yliopistossa. Tuula Tuiskun alustus liittyy työryhmään Etnisyys ja media.